Vihdoinkin sain uutta osaa tehtyä Olen todella todella todella pahoillani tästä pitkästä välistä, mutta aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt. Seuraava osa tulee nopeammin, siitä olen varma.
Osan otsikkokuva ei kyllä varsinaisesti liity koko osaan mitenkään erityisesti, mutta en keksinyt muutakaan kuvaa ja tuo on vain niin suloinen, että oli pakko laittaa se tuohon :) Osassa taitaa olla 49 kuvaa plus sitten otsikkokuva, mutta nyt päästänkin teidät lukemaan...
***
Aika kului nopeasti ja Darjan syntymäpäivät koittivat nopeammin, kuin kukaan osasi odottaa.
Aleksanteri ja Asko olivat jo lähteneet töihin, eikä Margaretakaan ollut kotona. Niinpä Ella auttoi tytärtään puhaltamaan kakun kynttilät sammuksiin.
Darjasta kasvoikin varsin suloinen koululainen.
Eräänä iltapäivänä, kun Ella oli leikkimässä Stellan kanssa, sattui Aleksanterikin samaan huoneeseen.
"Hyvä, kun tuli. Minulla olikin sinulle asiaa", Ella aloitti ja ojensi samalla Stellan miehelleen.
"No, kerro vaan", Aleksanteri vastasi.
"Tuota... En tiedä miksi tätä on niin vaikea sanoa, mutta... Olen taas raskaana", Ella selitti takellellen.
"Niinkö? No, sehän on hienoa", Aleksanteri iloitsi.
"Oletko todellakin sitä mieltä?", Ella varmisti.
"Olen, tietysti. Miksi en olisi?", Aleksanteri kysyi.
"Ajattelin vain, että täällä alkaa olla jo aika ahdasta", Ella vastasi huojentuneena.
"Älä siitä huolehdi. Kyllähän meillä vielä ainakin yhdelle on tilaa ja Margaretahan on kai muuttamassa poiskin, joten taas vapautuu huone", Aleksanteri sanoi hymyillen.
"Niin... En toki haluaisi ajaa Margaretaa poiskaan täältä", Ella huomautti vielä.
***
Margareta tosiaan oli jo pitkään etsinyt itselleen asuntoa, mutta sopivaa taloa oli vaikea löytää. Kun hän viimein eräänä iltana löysi juuri oikeanlaisen talon, oli jäljellä enää muille kertominen.
Margareta kertoikin asiasta heti sama iltana.
"Löysin aivan ihanan talon, eikä se ole edes kovin kaukana", Margareta selitti muiden kuunnellessa tarkkaavaisina.
"Eikö me nähdä enää sen jälkeen?", Darja kysyi surullisena.
"Voi, kyllä näemme. Se talo on ihan lähellä, joten voin tulla käymään täällä aina silloin tällöin. Ja voithan sinäkin sinne tulla", Margareta lohdutti.
"Kunhan vain muistaa kysyä meiltä ensin", Ella lisäsi naurahtaen.
"No, milloinkas sinä sitten ajattelit muuttaa", Asko kysyi.
"No... Olen jo pakannut tavarani ja talo on vapaa heti, joten tilasin taksin jo täksi illaksi", Margareta sanoi hiljaa.
"Täksi illaksi? Olisi toki ollut kiva tehdä jotain yhdessä ennen lähtöäsi, mutta ehtiihän sitä sitten myöhemminkin", Asko sanoi vaisusti.
"Niinhän sitä ehtii. Mutta taksi tulee ihan kohta, joten taidan mennä hakemaan tavarani ulos odottamaan", Margareta vastasi.
"No Darjahan voisikin mennä sitten samalla nukkumaan. Kello alkaa olla jo paljon ja huomenna on koulupäivä", Ella hoputti.
Tytöt lähtivät ruokapöydästä yhtä aikaa ja Darja halusi vielä välttämättä halata rakasta tätipuoltaan.
"Lupaatko tulla käymään pian?", Darja kysyi.
"Lupaan. Tulen heti, kun muilta kiireiltäni joudan. Mutta menepäs nyt nukkumaan siitä", Margareta lupasi.
Pian taksi kaartoikin jo pihaan ja tööttäsi ärsyyntyneenä. Margareta keräsi kiireesti tavaransa ja juoksi autolle.
Margareta katsoi vielä viimeisen kerran vanhaa kotiaan ja pihalle saattamaan tullutta isäänsä, ennen kuin läimäytti oven kiinni ärtyneen taksikuskin valittaessa vieressä.
***
Aika Margaretan muuton jälkeen kulki nopeasti ja pian perhe tottui siihen, että Margareta ei asunutkaan enää samassa taloudessa. Muutama kuukausi vierähti hurjaa vauhtia ja oli aika viettää Stellan syntymäpäiviä.
Tällä kertaa oli koko perhe kokoontunut seuraamaan nuorimmaisen syntymäpäiviä ja oli Aleksanterin vuoro auttaa päivänsankaria puhaltamaan kynttilät.
Stellasta aika paljon siskonsa näköinen suloinen tyttö.
Aleksanteri innostuikin heti Stellan opettamisesta, vaikka tyttö ei millään meinannutkaan oppia kävelemään.
Aleksanteri oli iloinen siitä, että hänellä oli niin ihana vaimo ja ihanat tyttäret piristämässä päivää. Salaa hän kuitenkin toivoi, että kolmas lapsi olisi poika, mutta ei tytössäkään mitään vikaa olisi.
Ella taas joutui usein siivoilemaan taloa miesten ollessa töissä. Vaikka raskaus vei paljon voimia ja Stella vaati jatkuvasti huomiota, ei Ellaa haitannut. Hän nautti siitä, että sai olla paljon kotona ja seurata lasten kasvua.
Loppujen lopuksi talo tuli aina siivottua ja Stellakin väsähti päivän mittaan. Niinpä Ellalle jäi iltapäivällä hieman omaakin aikaa ja yleensä hän viettikin aikansa katsellen televisiota.
***
Raskaus eteni hyvin, eikä Ella ollut kovinkaan väsynyt raskauden loppu vaiheilla. Eräänä iltana, kun Ella oli laittamassa Stellaa nukkumaan, hän tunsi supistusten alkavan.
Ei mennyt kauaakaan, kun supistukset voimistuivat entisestään.
Ella huusi Aleksanteria apuuna ja epäili, ettei tälläkään kertaa ehdittäisi sairaalaan asti.
Edes Aleksanteri ei ehtinyt paikalle ennen tytön syntymää, eikä tälläkään kertaa ehditty sairaalaan synnyttämään. Onneksi kotona synnyttäminen oli Ellalle tuttua, eikä tullut ongelmia.
Aleksanterikin ehti viimein paikalle, mutta pysähtyi ovelle eikä voinut kuin hymyillä. Hän oli niin onnellinen nähdessään kolmannen tyttärensä sinisine silmineen.
Alkuhämmennyksestä toivuttuaan Aleksanteri siirtyi katsomaan vastasyntynyttä lähempää.
"Mietin nimeä... Ajattelin, että olisiko Inga hyvä nimi?", Ella kysyi ojentaessaan tyttöä Aleksanterille.
"On se. Pikku Inga", Aleksanteri vastasi hymyillen.
"Laittaisitko tytön nukkumaan, niin minä käyn sillä aikaa suihkussa?", Ella kysyi, eikä jäänyt odottamaan vastausta vaan paineli suoraan suihkuun.
Aleksanteri laittoi mielellään Ingan kehtoon ja meni sängylle loikoilemaan ja odottamaan vaimoaan.
Pian Ella tulikin suihkunraikkaan ja Aleksanteri veti tämän kainaloonsa.
"Kuule Alex... Kävisikö, jos Inga jäisi viimeiseksi lapseksemme?", Ella kysyi varovasti.
"Tietysti käy. Onhan kolmessakin lapsessa jo paljon vahdittavaa", Aleksanteri vastasi.
"Niin, en jaksaisi enää yhtään raskautta tai lasta vahdittavana", Ella sanoin naurahtaen.
"Nyt keksin! Vien sinut joku päivä treffeille, niin saamme olla edes muutaman tunnin kahdenkesken", Aleksanteri huudahti ja veti Ellan lähemmäs.
"Se olisi ihanaa, mutta kenet me saamme vahtimaan lapsia. Eihän heitä yksinkään voi jättää", Ella kysyi.
"Eiköhän lasten vaarilla ole sen verran aikaa", Aleksanteri hymähti ja suuteli vaimoaan.
***
Arki kulki Ingan syntymän jälkeen lähes samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Darja luki paljon kirjoja ja soitteli aina välillä Margaretalle pyytäen häntä kylään, mutta Margareta oli kiireinen, eikä päässyt tulemaa. Darjaa hieman harmitti tämä, mutta onneksi ei pitkään.
Aleksanteri taas vietti vapaa-aikansa opettaen Stellaa ja leikkien tämän kanssa. Tyttö kuitenkin yritti aina paeta yli-innokasta isäänsä, eikä millään malttanut pysyä paikoillaan.
Ellallekin jäi nyt enemmän omaa aikaa, kun Aleksanteri viihdytti Stellaa ja Ingakin oli rauhallinen lapsi.
***
Viimein koitti se päivä, jolloin Aleksanteri päätti pitää lupauksensa ja viedä Ellan treffeille. Ella oli iloinen saadessaan hieman kahdenkeskeistä aikaa miehensä kanssa, se kun oli ollut vähissä viime vuosina.
"Olekin kiltti tyttö sillä aikaa, kun äiti ja isi ovat muualla. Onneksi vaarinne suostui vahtimaan teitä", Ella selitti Ingalle.
Vielä juuri ennen kyydin saapumista, oli Ella peilin ääressä tuskailemassa meikin ja hiustensa kanssa.
"Pitäisi päästä kampaajalle, eikä shoppailemassa käyntikään olisi pahitteeksi"
Taksi saapui pian ja Ella ehti juuri ja juuri valmiiksi, ennen kuin Aleksanteri veti hänet mukaansa. Vaikka päivä oli hieman pilvinen, ei se parin onnea haitannut. Viimeinkin oli luvassa päivä kahdestaan.
Ella yllättyi, kun taksi pysähtyi tutun ravintolan eteen. Aleksanteri oli päättänyt yllättää vaimonsa tuomalla tämän samaan ravintolaan, jossa he olivat olleet ensitreffeillän.
Paikalla oli sattumalta sama vastaanottovirkailija, kuin silloin monta vuotta sitten. Aleksanteri tervehti tätä vanhaa naista, joka toivotti molemmat tervetulleiksi iloisesti.
"Ihanaa, kun toit minut taas tänne. Täällä tulee niin paljon muistoja mieleen", Ella sanoi päästyään istumaan.
"Siksipä toinkin sinut juuri tänne. Täältä suhteemme alkoi ja täällä sitä pitää juhlistaakin", Aleksanteri vastasi.
Päivä ja ilta kului jutellessa ja menneitä muistellessa. Molemmat olivat onnellisia siitä, että olivat päätyneet yhteen.
"Ajattele miten asiat olisivat, jos en olisikaan uskaltanut pyytää sinua treffeille", Aleksanteri sanoi.
"Tai jos minä en olisi suostunut", Ella lisäsi.
"Onneksi suostuit", Aleksanteri vastasi hymyillen.
"Onneksi pyysit", Ellakin hymyili.
Kellon viisarit vain vierivät eteenpäin ja viimein Ella huomasikin kellon olevan jo kymmenen illalla.
"Kellopas onkin jo paljon. Pitäisiköhän meidän lähteä? Lapsilla on varmasti jo ikävä, vaikka heidän pitäisi ollakin jo nukkumassa", Ella ehdotti.
"Lähdetään vaan, onhan meillä vielä koko loppu yö kahdenkeskeitä aikaa kotonakin", Aleksanteri vastasi.
Vielä ennen lähtöä Aleksanteri kuitenkin tahtoi kohottaa maljan onnistuneelle illalle.
Ella oli innoissan mukana ja nautti täysin siemauksin viimeisistä hetkistä ravintolassa Aleksanterin kanssa.
Lopulta, kun Aleksanteri viimein sain pitkän puheensa loppuun, he joivat lasillisensa ja tilasivat taksin hakemaan heidät kotiin.
***
Seuraavana aamuna Aleksanteri heräsi aikaisin Stellan huutoon ja pääti opettaa tälle vielä kävelyn saloja. Tyttö kun ei millään ottanu oppiakseen jalkojen käyttöä. Aleksanteri vei Stellan ala-kertaan, jossa oli enemmän tilaa harjoitella.
Hajoitukset kuitenkin keskeytyivät, kun ovelta kuului koputus. Aleksanteri kaappasi Stellan syliinsä ja lähti katsomaan, kuka ovella olisi.
"Kuka ihme liikuu kuuden aikaan aamulla ja tulee vielä koputtelemaan oviin?", Aleksanteri ihmetteli.
Salaperäinen koputtelija odotti kärsivällisesti oven takana, että joku tulisi avaamaan oven.
"Mitä ihmettä sinä täällä teet?", Aleksanteri kysyi toivuttuaan hämmennyksestä.
***
Viimeinkin sain tämän osan tehtyä! Okei, lupailin sitä jo lauantaiksi ja oikeastaan sain tämän valmiiksi lauantai-iltana klo... 23.18? Voi kamala! Tulipas valvottua, mutta ei voi mitään. Lupasin saada tämän valmiiksi lauantain puolella, mutta en sitten enää jaksanut julkaista. Siksi osa tuli vasta sunnuntaina, mutta se tuskin hirveästi haittaa :)
Pahoittelen lopun aika tummia kuvia, mutta niille en nyt voi mitään. Salaperäistä koputtelijaa saa arvailla ja varmasti joku arvaakin kuka on kyseessä. Seuraavassa osassa se luultavasti paljastuu ;)
Sitten extra kysymys: Tahtoisitteko tietää mitä kävi Margaretalle? Entäpä Susannan ja Sergein elämästä? Suunnitelmissa olisi pari tuollaista extraa ja muutaman kuvankin olen niihin jo ottanut, että jos kiinnostaa.
Tulipas pitkät lopputeksit... No, menkäähän kommentoimaan :D
Kommentit