5. Tulevaisuuden haaveita

Uusi osa! Osan laatu on älyttömän huono. Ja varsinkin se häiritsee, kun silmienväri vaihtuu kesken osan. (koska löysin uudet korvaavat) No yrittäkää nauttia...

***

Pian Melánja piteli käsissään pientä tyttövauvaa. Tyttö nimettiin Susannaksi. Susannalla on äitinsä silmat ja äitiään hieman tummempi iho.

"Äidin pikku Susanna...", Mel jutteli vauvalle.

Susannalle ostettiin pieni vaaleanpunainen kehto. Pikku prinsessa ansaitsee vain parasta...

Susannan syntymän jälkeen, Mel oli jatkuvasti väsynyt ja nukkui siksi paljon. Niinpä Asko joutui hoitamaan Susannaa jatkuvasti. Eipä se onneksi lapsia rakastavaa Askoa haitannut.

"Kulta, olen löytänyt meille uuden asunnon. Se on aika pieni, mutta kyllä me sinne mahdumme", Asko sanoi eräänä päivänä.

"Mahtavaa, mutta kai olet varmistanut, ettei sinua taas huijata", Mel varmisti.

"Tietenkin. Kävin katsomassa sitä pari päivää sitten", Asko sanoi.

Asko kaivoi taskustaan pienen kuvan.

"Tällainen se talo on", Asko sanoi ja näytti kuvaa Melánjalle.

"Oi, se on ihana. Takapihalle saa vaikka uima-altaan tai pation. Ja puutarhan", Mel sanoi ja unelmoin uudistuksista.

"No, ehkä voimme rakentaa kaiken tuon, sitten kun saamme tarpeeksi rahaa", Asko sanoi.

"Ihanko tosi? No haluan silti vielä hieman miettiä tätä", Mel vastasi.

"Tietenkin. Mieti ihan rauhassa, pääsisimme muutenkin muuttamaan vasta... noin puolen vuoden kuluttua, jos elämme säästäväisesti", Asko sanoi.

"Ai silloin vasta... No ehdinpähän miettimään enemmän", Mel sanoi ja lähti tekemään illallista.

Parin päivän päästä, Mel ja Asko makoilivat sängyllä Susannan nukkuessa.

"Asko rakas... Olen miettinyt sitä muuttoa ja olen varma, että se olisi hyvä idea. Tämä talo on läävä. Susannankin on parempi asua puhtaassa talossa", Mel sanoi.

"Ihanko tosi? No täytyy varmaan yrittää saada ylennyksiä, jotta pääsemme nopeammin pois täältä", Asko sanoi ja naurahti hieman.

"Muuten.. Kai sielä talossa olisi tilaa toisellekkin lapselle? Haluaisin nimittäin toisenkin lapsen", Mel kysyi melkein kuiskaten.

"Tahdot siis vielä lapsen? Kestätkö sen varmasti? En halua, että sinulle käy mitään", Asko kysyi.

"Tietenkin kestän. Onhan Susannan syntymästä jo kuukauden verran ja minusta lapset pitäisi hankkia nuorina, kun vielä jaksaa. Paitsi jos et halua enään lapsia", Mel sanoi.

"Tietenkin haluan lapsia. En vain halua, että sinulle käy jotain", Asko sanoi nopeasti.

"No.. lupaan ettei mitään tapahdu", Mel sanoi.

"No mitäs sanot. Ruvetaanko jo hommiin", Asko kysyi.

"Yes sir", Mel vastasi.

Ja tämähän siitä seurasi. Saa nähdä tuottiko tulosta.

Vajaan kuukauden kuluttua, Mel alkoi kärsiä pahoinvoinnista. Yleensä aamuisin, mutta välillä myös koko päivän.

Ja taas paljastui, että Melánja oli raskaana. Mel oli jälleen jatkuvasti väsynyt ja niinpä Askolla oli päivisin tylsää yksinään. Koska lunta oli satanut jo aika paljon, Asko päätti rakentaa lumiukkoja.

Aika kului nopeasti. Melin raskaus eteni hyvään tahtiin ja pian vietettiin Susannan synttäreitä.

Tällainen söpö tytteli Susannasta siis kasvoi. Hiukset menevät kyllä vaihtoon.

Tässä Susanna vielä pienen muodonmuutoksen jälkeen.

Aika kului nopeasti ja pian pikku perheemme olikin jo uudessa asunnossa. Muuttoon olikin kulunut enemmän aikaa, kuin oltiin suunniteltu ja Melin raskaus oli jo viime metreillä.

"Kulta, eikö sinulla ole kuuma?", Mel kysyi Askolta huomattuaan, että tämä pitää vieläkin villapaitaa.

"Ehkä hieman, mutta ei minulla muitakaan vaatteita oikeastaan ole", Asko sanoi.

"Ai... No sittenhän meidän täytyy lähteä ostoksille", Mel vastasi innoissaan.

"No eiköhän sinun olisi parempi levätä. Lapsenhan pitäisi syntyä aivan pian", Asko sanoi.

"Ääh.. No kaipa minä sitten lepään. Mutta heti kun lapsi syntyy, lähdemme ostoksille", Mel päätti.

"Älä nyt vielä liikaa innostu", Asko sanoi ja se keskustelu päättyi siihen. Mel jatkoi hieman pettyneenä leipänsä syömistä.

Muutto oli selväsit ollut Melille liikaa. Asko löysi usein vaimonsa pyörtyneenä väsymyksestä. Asko piti Melin katselemisesta, kun tämä nukkui, niinpä hän ei aina herättäny Meliä ja passittanut sänkyyn, vaan jäi katselemaan rakasta vaimoaan lattialle.

Lähes aina Asko herätti Melin lähtiessään töihin, mutta joskus oli liian suuri kiire, joten Mel jäi lattialle nukkumaan. Aamuisin oli kyllä mukavaa herätä kovalta lattialta ja lähteä hoitamaan Susannaa.

Koska Mel oli edelleen jatkuvasti väsynyt, Asko joutui hoitamaan Susannaa aina. Onneksi Askoa ei haitannut, mutta olisihan se oma aikain varmasti kelvannut.

Onneksi tai epäonneksi Melin synnytys alkoi parin päivän päästä. Mel luuli kuolevansa, mutta hyvinhän se meni.

Pian Mel piteli käsissään pientä suloista poikavauvaa. Vauva nimettiin Aleksanteriksi Askon ehdotuksesta. Aleksanteri peri isänsä ihonvärin ja silmät.

"Äidin pikku Allu. Väsyttääkö? Äitiä ainakin väsyttää niin hirveästi, että jos sinäkin menisit nukkumaan", Mel sanoi ja lähti viemään Aleksanteria kehtoon.

Asko lähti aina töihin huolissaan. Mel oli väsynyt ja nyt hoidettavana oli kaksi lasta. Mitenköhän hän pärjää?

Ihan hyvin Mel tuntui pärjäävän. Kun Asko tuli töistä, Mel ja lapset olivat nukkumassa. Mel kylläkin usein sohvalla.

Ja pian olikin kasvun aika. Tässä kasvanut Susanna. (Ihmettelette silmiä eikö totta. No lyhyesti sanottuna löysin uudet korvaavat ja poistin kaikki muut silmät) Hänestä kasvoi oikein nätti tyttö.