Saipas viimeinkin aikaa osan kirjoitteluun. Jotenkin kaikki aika on taas kadonnut, enkä siksi ole ehtinyt tätä osaa aikaisemmin kirjoittaa. Mutta onhan näitä hyviäkin uutisia: Minulla alkaa pian hiihtoloma, joka tietysti tarkoittaa lisää pelailu/kirjoitus aikaa! No, nyt kuitenkin... Lukemaan!

***

 

Ella heräsi häiden jälkeisenä aamuna hieman ennen Aleksanteria ja päättikin tehdä hieman aamupalaa. Asko oli lähtenyt jo töihin ja Margareta kouluun, joten he saisivat viettää ihanan päivän kahdestaan.

Pian Aleksanterikin oli päässyt keittiöön ja molemmat istuutuivat pöydän ääreen nauttimaan aamiaista.

  "Taisi jäädä meille tuo siivoaminen. Miten ihmeessä saamme kaiken siivottua?", Ella kysy näyttäen huolestuneelta.

"Älä siitä huolehdi. Onhan meillä koko pitkä päivä aikaa, eikä täällä nyt niin hirveästi ole siivottavaa", Aleksanteri rauhoitteli.

"No enhän minä sitä murehdi. Haluaisin vain viettää aikaa kahdestaan, muutenkin kuin siivoamalla", Ella naurahti.

"Meillähän on loppuelämä aikaa", Aleksanteri sanoi ja laski kätensä Ellan käden päälle.

Aamiaisen jälkeen alkoikin suuri siivousurakka. Ella sai siivoilla pöydille jääneet ruoat pois samalla kun Aleksanteri raahasi tuoleja pois parvekkeelta.

Myös astioiden tiskaus ja keittiön tasojen putsaus jäi Elllalle.

Helliä yhteisiä hetkiä ei tietenkään voinut unohtaa ja nuoripari olikin joka välissä kiinni toisissaan.

***

Muutama viikko vierähti nopeasti, eikä Ellan ja Aleksanterin rakkaus hiipunut piiruakaan.

"Kuule Alex...", Ella sanoi eräänä päivänä.

"Niin rakas?", Aleksanteri kysyi.

"Tuota... Meille tulee vauva", Ella sai sanottua.

"Todellako?", Aleksanteri kysyi epäuskoisena.

"Kyllä. Ei kai se ole huono asia?", Ella pelästyi.

"Ei tietenkään! Se on mahtavaa!", Aleksanteri ilostui.

"Hienoa! Ehdin jo pelästyä", Ella vastasi helpottuneena.

"Tietysti se on ihana asia! Ihan turhaan pelästyit", Aleksanteri sanoi ja kaappasi Ellan halaukseen.

Ella vain hymyili vastaukseksi.

Raskaus alkoi pian näkyä ja Ellan oli pakko vaihtaa vaatteet löysempiin. Raskauden aikana Ella innostui ruoanlaitosta ja tekikin aina kun jaksoi ruoat perheelle.

Ella oli myös kiinnotunut maalaamisesta ja viettikin suuren osan ajastaan maalaustelineen edustalla maalaillen kaikenlaista.

Koska raskaus oli nimensä mukaan todella raskasta aikaa, Ella viihtyi myös kylvyssä. Vessa olikin usein varattuna, naisen halutessa kylpyyn.

Aleksanteri oli jatkuvasti kyselemässä Ellan ja vauvan vointia. Ellasta se oli todella mukavaa, mutta välillä hieman ärsyttävääkin.

Varsinkin lasketunajan lähestyessä, Aleksanteri yritti auttaa Ellaa parhaansa mukaan. Nainen sai maalailla tai lepäillä rauhassa sillä välin, kun Aleksanteri teki kotitöitä. Oikeita töitä Aleksanteri ei ollut vieläkään löytänyt, joten tällä oli siksi päivät pitkät aikaa olla Ellan apuna.

***

Raskauden pari viimeistä kuukautta kului hujauksessa ja pian koittikin synnytyksen aika.

Eihän siinä sitten sairaalaan ehditty, vaan Ella synnytti pienen tytön kotonaan.

Ella oli aivan haltioissaan saadessaan pidellä tytärtään sylissä. Tyttö oli niin pieni ja heiveröinen.

"Äidin pikku tyttö... Mikäs me annetaan sinun nimeksi?", Ella jutteli tytölle.

Aleksanterikin oli juossut paikalle ihastelemaan tytärtään. Hetken nimeä mietittyään Ella ojensi tytön miehelleen.

"Oletko jo päättänyt nimen?", Aleksanteri kysyi hymyillen.

"En ole päättänyt vielä mitään, mutta kävisikö Darja?", Ella kysyi.

"Tietysti käy. Se on kaunis nimi kauniille tytölle", Aleksanteri sanoi onnellisena.

Aleksanteri vei Darjan pikaisesti kehtoon ja palasi Ellan luo.

"Nyt meillä on ihan oma pikkuinen perhe", Aleksanteri sanoi ja suuteli Ellaa.

"Niin on...", Ella sanoi hieman väsyneenä, mutta onnellisena suudelmien välissä.

"Taidat olla aika väsynyt", Aleksanteri totesi.

"Niinpä taidan olla", Ella vastasi haukotellen.

"Mene vain nukkumaan, niin minä vahdin Darjaa", Aleksanteri sanoi ja päästi Ellan nukkumaan.

***

 

Darja oli helppo lapsi. Tyttö ei itkenyt juurikaan ja oli muutenkin todella rauhallinen. Ella ja Aleksanteri ihmettelivät suuresti, miksi vanhemmat yleensä väittivät vanhemmuutta raskaaksi. 

Ella rakasti Darjan syöttämistä. Hänestä oli mukavaa katsella, kuinka tyttö melkein nukahti syliin syödessään.

Aleksanterikin oli aktiivisesti mukana Darjan hoidossa. Yleensä pikkuisen nukkumaan laittaminen jäi Aleksanterin harteille, mutta eipä se häntä haitannut.

***

 

Eräänä iltapäivänä, kun Darja oli nukkumassa, Ella pysäytti Aleksanterin. 

"Kuule, sinun pitäisi varmaankin yrittää löytää työpaikka piakkoin", Ella aloitti. 

"Mitenkä niin?", Aleksanteri kysyi hieman ihmetellen vaimonsa yht'äkkistä kommenttia.

"Tuota... Asia on niin, että olen jälleen raskaana ja rahamme eivät mitenkään riitä toisen lapsen kasvattamiseen", Ella vastasi.

"Todellako? Siis saammeko toisenkin lapsen?", Aleksanteri kysyi ihmetellen.

"Kyllä ja siksipä tarvitsemme rahaa, jota saa töistä. Emme voi olettaa, että Asko jaksaa käydä töissä vielä pitkään. Emmekä voi elää pelkästään hänen ansaitsemillaan rahoilla", Ella selitti.

"Siellä isin pikkuinen odottelee maailmaan pääsyä. Pitäisikö isin yllättää äiti eräällä asialla? Ai pitäisi vai?", Aleksanteri jutteli Ellan kasvaneelle vatsalle.

"No oletkos mennyt ihan sekaisin? Ja mikäs yllätys sinulla onkaan?", Ella kysyi.

"Se vain, että tällä isillä onkin jo työpaikka", Aleksanteri vastasi ja kaappasi Ellan syliinsä.

"Todellako? Milloin sinä sellaisen ehdit hankkia?", Ella hämmästeli.

"Sain soiton muutama päivä sitten, mutta en ehtinyt kertoa sinulle vielä. Huomenna on ensimmäinen työpäiväni", Aleksanteri sanoi.

"Meillä ei ole enää mitään huolta rahasta, joten voit olla rauhallisin mielin", Aleksanteri sanoi ja halasi vaimoaan.

"Olet sinä kyllä ihana ja yllätyksellinen mies", Ella vastasi.

***

Raskaus eteni hyvää vauhtia ja aika kului muutenkin nopeasti. Pian oli aika viettää Darjan syntymäpäiviä.

Ella auttoi tyttöä puhaltamaan kynttilät, sillä eihän pikkuinen osannut vielä itse kynttilöitä puhaltaa.

Darjasta kasvoi oikein suloinen pieni tytöntyllerö, joka sulatti jokaisen sydämen.

Pottalla käyminen ei lukeutunut Darjan lempiasioihin, mutta tyttö istui silti kiltisti potalla, kun Ella hieman vahti.

Darja tykkäsi lekkimisestä isänsä kanssa ja varsinkin kutittaminen oli tytön mieleen. Niinpä Aleksanteri kutittelikin Darjaa aina iltaisin ennen nukkumaan menoa, jotta tyttö nukahtaisi helpommin.

Aleksanteri hoiti edelleen Darjan nukkumaan laittamisen ja onneksi tyttö menikin helposti nukkumaan.

Aleksanteri auttoi Darjaa kävely harjoituksissa, sillä Ella ei raskautensa vuoksi jaksanut kumarrella.

***

Eräänä aamuna Margareta kertoi muuttoaikeistaan.

"Olen miettinyt, että voisin muuttaa heti pois, kun täyttäisin 18", Margareta aloitti.

"Eikö ole hieman aikaista miettiä tuollaista. Syntymäpäivääsi on vielä monta kuukautta", Aleksanteri vastusti.

"Alle puoli vuotta. Ja täällä alkaa olla ahdasta", Margareta sanoi.

"Miten niin ahdasta? Onhan täällä vielä muutama vapaa huone", Aleksanteri vastasi.

"No muutama. Mutta entäs sitten, kun Darja hieman kasvaa ja teillä on toinenkin lapsi? Silloin huoneita alkaa olla vähän", Margareta yritti vielä.

"Kyllä huoneita silti riittää. Taitaa olla kyse siitä, että haluat omaa rauhaa, eikö?", Aleksanteri kysyi.

"No, joo... En vain jaksa heräillä öisin Darjan itkuun", Margareta sanoi.

"Mutta eihän Darja edes itke paljoa. Ja me olemme aina hiljentämässä hänet mahdollisimman pian", Ella puuttui keskusteluun.

"Herään siihen silti. Huoneeni on heti Darjan huoneen alla, joten kaikki äänet kuuluvat suoraan sinne", Margareta sanoi.

"No hyvä on. Mietitään muuttoasi sitten lähempänä syntymäpäiviäsi. Sinusta vain olisi paljon apua täällä", Aleksanteri myöntyi.

"Mahtavaa! Ja voinhan minä nyt vielä täällä ollessani auttaa teitä", Margareta iloitsi.

Juuri silloin Darja heräili päiväunilta ja alkoi kitistä huoneessaan. Margareta pomppasi tuoliltaan katsomaan Darjaa, todistaakseen auttavaisuutensa.

"Tulepa tädin syliin, niin vaihdetaan sinulle vaatteet", Margareta sanoi iloisesti.

Darja katseli hieman ihmeissää tätinsä yht'äkkistä innostusta, mutta hymyili pian iloisesti.

***

Puoli vuotta meni nopeasti ja Margaretan syntymäpäivät koittivat. Margareta oli todella iloinen saavuttaessaan viimein täysi-ikäisyyden.

Margareta mietti hetken mitä toivoisi ja puhalsi sitten kynttilät.

"Toivon, että saan hienon pienen kodin ja ihanan miehen"

Vielä samana iltana, Ella ja Aleksanteri viettivät iltaa kahdestaan. He vain istuskelivat sohvalla jutellen kaikenlaisesta. Tällaiset hetket olivat olleet Darjan syntymän jälkeen vähissä ja tulisivat vielä vähenemään.

"Pitäisikö meidän mennä pian nukkumaan?", Aleksanteri kysyi.

"Ei mennä ihan vielä. On niin mukavaa viettää aikaa kahdestaan pitkästä aikaa", Ella vastasi hymyillen.

"Selvä. Ihan miten tahdot, mutta eikö sinua väsytä vielä", Aleksanteri kysyi vielä.

"Väsyttää, mutta en haluaisi vielä nukkumaan", Ella sanoi.

Yht'äkkiä Ella nousi seisomaan ja Aleksanteri jäi ihmettelemään naisen käytöstä.

"Mikäs sinulle nyt tuli?", Aleksanteri kysyi huolissaan.

Pian Aleksanterikin tajusi synnytyksen alkaneen ja nousi nopeasti ylös.

Jälleen synnytys oli nopea, eikä sairaalaan ehditty ja pian Ella pitelikin käsissään toista tyttöä.

"Oletpa pieni ja suloinen... Samanlainen kuin siskosi sinun ikäisenä", Ella hymyili ja jutteli tytölle.

Aleksanterikin vaati saada toisen tyttärensä syliin.

"Oletko tälläkin kertaa miettinyt nimen?", Aleksanteri kysyi.

"Olen, mutta sinä saat keksiä tällä kertaa nimen. Onhan hän sinunkin lapsesi", Ella sanoi hymyillen ojentaessaan tyttöä Aleksanterille.

Aleksanteri mietti hetken ja Ella odotti kärsivällisesti.

"Olisiko Stella hyvä nimi?", Aleksanteri keksi.

"Se on todella hyvä nimi. Meidän pieni Stella", Ella vastasi ja katsoi tytärtään onnellisena.

***

Sainpas kirjoitettua osan tänään! Juu, myönnän heti nyt, että aika nopea tahti oli tässä osassa, mutta ei voi mitään.  Ja ymmärrätte varmasti, että vauva-aika on lyhyt eikä siitä oikein keksi mitään erityistä kerrottavaa, joten siksi näin. Ja jotenkin tuntui, että käytin todella monessa kohdassa sanaa "yht'äkkiä", mutta en keksinyt muutakaan miellyttävää sanaa. No, olenpas tänään saarnaamassa monta tuntia... :)

Okei, eli kommentteja toivoisin jälleen. Ne inspiroivat jatkamaan ja tekemään osaa :D