Vihdoinkin sain tämän osan tehtyä! Pyydän anteeksi viivästystä, mutta koulukiireet ja muut ovat vieneet suuren osan ajastani. Korvaukseksi kuluneesta ajasta, osa on hieman pidempi kuin normaalisti. Siinä taitaa olla 57 kuvaa, jos otsikkokuvaa ei lasketa mukaan. Nyt lukemaan...

***

Susanna istui sairaalan tuolilla Aleksanterin huoneessa ja katseli nukkuvaa veljeään. Lääkärit antoivat tälle paljon kaikenlaisia lääkkeitä. Susannaa ärsytti se, että Asko huolehti vain Mantasta. Se ilkeä nainen saisi Susannan puolesta muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa.

Yhtäkkiä Susanna havahtui ajatuksistaan ja huomasi veljensä nousseen. Aleksanteri istui hieman tokkuraisena sänkynsä reunalla ja katsoi Susannaa.

Susanna pomppasi nopeasti tuoliltaan ja syöksyi halaamaan Aleksanteria. Aleksanteri vastasi halaukseen, ymmärtämättä vieläkään mitä oli tapahtunut.

"Ihanaa, kun heräsit!", Susanna hihkui.

"Missä olemme? Ja mitä on tapahtunut?", Aleksanteri kyseli.

Susanna selitti pikaisen version kaikesta tapahtuneesta ja Aleksanteri kuunteli tarkkaavaisesti.

"Mutta isällehän täytyy kertoa! Ja lääkäritkin varmasti haluavat tulla tarkistamaan vointisi", Susanna sanoi.

"Okei. Joten mitä teet?", Aleksanteri kysyi.

"Taidat olla hieman sekaisin vieläki. Tietysti haen lääkärin paikalle ja soitan isälle. Tulen ihan kohta takaisin", Susanna sanoi ja lähti.

Pian Marjatta saapuikin Aleksanterin luo.

"Mikäs on olo?", Marjatta kysyi.

"Ihan hyvä, kai. Olen vain väsynyt", Aleksanteri vastasi.

"Väsymys johtuu lääkkeistä, mutta menee pian ohi", Marjatta selitti.

"Eiköhän kaikki ole kunnossa. Joudut odottelemaan vielä muutaman tunnin, ennen kuin pääset lähtemään. Haluamme varmistaa, että olet tarpeeksi terve lähtemään", Marjatta kertoi.

"Selvä. Olenko sitten ollut vakavastikin sairas?", Aleksanteri kysyi.

"Tavallaan olet ja tavallaan et", Marjatta vastasi.

Siinä samassa, Asko ryntäsi huoneeseen ja jäi seisomaan ovelle.

Ei Asko kauaa paikoillaan seisoskellut, vaan ryntäsi halaamaan poikaansa.

"Isä, olen ihan kunnossa jo", Aleksanteri sai sanottua.

"Et varmasti ole vielä täysin terve. Vastahan sinä heräsit", Asko sanoi.

Pikaisen halauksen jälkeen Asko kääntyi Marjatan puoleen.

"Oletteko jo saaneet selville jotakin uutta?", Asko kysyi.

"Itse asiassa olemme. Selvisi, että Aleksanterilla on vain todella huono vastustuskyky ja siksi hän reagoi tavalliseen flunssaan niin voimakkaasti", Marjatta kertoi.

"Mitä tarkoitat?", Asko kysyi.

"Se tarkoittaa sitä, että Aleksanterin vastustuskyky on niin heikko, että pienikin flunssa voi olla hengenvaarallinen", Marjatta selvensi.

"Eli hän ei saa sairastua?", Asko sanoi.

"Ei flunssaa voi estää, mutta parempi olisi yrittää pysyä terveenä", Marjatta sanoi.

"No, pääseekö hän jo kotiin?", Asko kysyi toiveikkaana.

"Minun puolestani kyllä, mutta Aleksanterin pitäisi jäädä vielä muutamaksi tunniksi tarkkailuun", Marjatta sanoi.

 

Susannakin oli tässä välissä jo päässyt takaisin ja hymyili nyt onnellisena.

Mahtavaa, kun pääset jo kotiin, mutta harmi että minä lähden", Susanna sanoi.

"Lähdet? Minne?", Aleksanteri kysyi.

"Löysin muutama päivä sitten ihanan pienen talon, jonne voin muuttaa Sergein kanssa. Taksi tulee kohta hakemaan minua, joten joudun lähtemään", Susanna selitti.'

"No, onnea uuteen kotiin sitten", Aleksanteri sanoi hiukan surullisena.

"Lupaan tulla käymään aina silloin tällöin", Susanna lupasi.

Siinä samassa Askokin kääntyi Susannan luo ja yritti halata tätä.

"Isä hei! En minä kauas muuta", Susanna sanoi ja väisti halausta.

"Nii, mutta en usko että tulet käymään kovin usein", Asko sanoi.

"No tulenhan minä. Lupaan tulla viimeistään jouluna", Susanna sanoi ja halasi isäänsä.

"Muistakin sitten tulla", Asko käski.

Pian Susannan kyyti jo saapuinkin. Susanna nousi taksin kyytiin haikein mielin, mutta tietäen että näin olisi parempi.

Susanna vilkaisi vielä pikaisesti sairaalan suuntaan ja sitten taksi jo lähtikin.

***

Samana iltana Manta ja Asko keskustelivat Amaliasta.

"No, milloin viet tuon kakaran pois täältä?", Manta kysyi.

"Miksi emme voisi pitää Amaliaa täällä? Talossa on nyt niin tyhjää, kun Susannakin muutti Sergein kanssa pois", Asko kysyi.

"Minä en halua hoitaa toista kakaraa täällä päivät pitkät", Manta sanoi.

"Voinhan minäkin sitä hoitaa", Asko vakuutti.

"Olet päivät pitkät töissä. Milloin muka ehtisit?", Manta kysyi.

"On minullakin vapaapäiviä", Asko sanoi.

"Ne eivät riitä. Joutuisin silti hoitamaan sitä yksin ja Aleksanterin en kyllä antaisi tyttöön koskea. Ties miten pahan flunssan Amalia saisi", Manta sanoi.

"Voitaisiko jo unohtaa Aleksanteri? Miksi edes otat hänet mukaan jokaiseeen keskusteluun?", Asko kysyi.

"Vie nyt vain tuo kakara pois täältä. SInä lupasit", Manta sanoi.

"Selvä. Minä vien", Asko sanoi lyhyesti.

"Hyvä. Minä menen nyt nukkumaan ja sen on paras olla poissa aamuun mennessä", Manta sanoi.

Mantan mentyä nukkumaan, Asko meni Amalian luo ja nosti tämän syliinsä.

"Vien sinut parempaan paikkaan. Lupaan tulla vielä joskus hakemaan sinut takaisin", Asko puheli vauvalle.

Ja niin Asko lähti Amalia sylissään. Hän oli keksinyt tytölle hyvän kodin, jossa tämän olisi parempi elää.

***

 

"Hieno! Veit Amalian jo pois", Manta iloitsi seuraavana aamuna.

"Tietysti", Asko sanoi.

"Onhan se tietysti hyvä, mutta en vain uskonut sinun todella vievän sitä näin nopeasti", Manta sanoi.

"Sitä?", Asko kysyi.

"No, Amaliaa", Manta selvensi.

Samaan aikaan Aleksanteri ja Margareta olivat aamupalalla.

"Kiva, kun pääsit jo takaisin kotiin", Margareta sanoi, "Mulla oli jo ikävä"

"No, nyt olen kotona ja lupaan leikkiä kanssasi vaikka koko päivän", Aleksanteri sanoi.

"Mutta sunhan pitäis levätä. Mä en halua, että joudut taas jonnekin pois", Margareta säikähti.

"Kyllähän mä aina voin vähän leikkiä siskon kanssa", Aleksanteri sanoi naurahtaen.

"Okei. Mutta yhdellä ehdolla", Margareta sanoi.

"No, mikäs se ehto on?", Aleksanteri kysyi.

"Leikitään mun uudella nukkekodilla", Margareta hihkaisi.

"Leikitään vaan", Aleksanteri sanoi.

Ja niin sisarukset menivät Margaretan uuden nukkekodin luo ja siinä vierähtikin nopeasti muutama tunti.

***

Aleksanteri oli viimein palannut kouluun ja yllättyikin iloisesti huomatessaan uuden tytön luokallaan. Aleksanteri oli ihastunut tyttöön saman tien ja udellut ystäviltään tämän nimeä. Tytön nimeksi paljastui Ella ja nyt Aleksanteri viettikin suuren ajan Susannan vanhan tietokoneen ääressä chattailemassa Ellan kanssa.

Aleksanteri oli saanut käsiinsä myös Ellan koulukuvan ja ihastelikin tätä päivittäin haaveillen yhteisestä tulevaisuudesta.

Aleksanteri vietti entistä enemmän aikaa flyygelin ääressä ja selvitteli ajatuksiaan soiton lomassa.

Kaikkein eniten aikaa hän kuitenkin vietti puhelimen luona. Aleksanteri halusi soittaa Ellalle ja pyytää tätä ulos, mutta ei kuitenkaan uskaltanut. Ellahan voisi vaikka suuttua pitkäksikin aikaa.

Kuitenkaan kaikkien välillä rakkaus ei kukoistanut. Eräänä iltana Manta ja Asko olivat keskustelemassa tulevaisuudesta, mutta Askolla oli mielessään muita ajatuksia.

"Tuota... Manta kuule...", Asko aloitti. 

"Niin?", Manta kysyi.

"Minusta tuntuu, että meidän olisi parempi erota", Asko sanoi.

"Eikö se olisi parasta kaikille?", Asko kysyi.

"Eroaminen? Mitä hyvää siinä muka on?", Manta kyseli.

"Etkö rakastakaan minua? Luulin, että olisimme ikuisesti yhdessä", Manta hermostui.

"Itse asiassa... En rakasta sinua enää. Joskus rakastin, mutta monet asiat ovat muuttuneet sen jälkeen", Asko sanoi rauhallisesti.

"Pyh. Onko tämä taas niitä kuuluisia 'Vika ei ole sinussa vaan minussa'-keskusteluja?", Manta kysyi.

"Ei ole...", Asko sai sanotuksi ennen kuin Manta keskeytti.

"Ai ei vai? Syykö on yksinkertaisesti se, että et rakasta minua?", Manta sanoi surullisena.

"Ei pelkästään se, mutta se on yksi syistä", Asko sanoi.

"En jaksa kuunnella tällaista! En halua erota ja sillä selvä", Manta sanoi ja lähti pois.

"Odotas nyt", Asko pyysi.

Asko otti Mantan kiinni ja käski tämän kuunnella.

"Älä jaksa. En aio erota vain siksi, että et rakasta minua. Voimme herättää rakkauden jälleen", Manta selitti.

"Se ei taida oikein onnistua", Asko sanoi vihaisena.

"Kyllä se onnistuu", Manta sanoi.

"En usko! Olet ilkeä nainen ja välität vain itsestäsi", Asko sanoi.

"Ettäs kehtaat! Välitän minä muistakin!", Manta vastusti.

"Esimerkiksi kenestä? Käskit minun viedä Amaliankin pois ja jos et voi välittää edes omasta lapsestasi, et varmasti välitä muistakaan", Asko huudahti.

"Tuo on hölynpölyä! Välitän minä lapsestani", Manta sanoi ja huitais kädellään väliinpitämättömästi.

"Kummasta?", Asko kysyi.

"No, molemmista! Siksi tahdoinkin, että Amalia viedään pois. Hänen on parempi elää muualla", Manta sanoi.

"Niin. Parempi elää kaukana sinusta!", Asko huusi.

"Et ole tosissasi! Tuo ei ole totta", Manta kauhisteli.

"Olen tosissani ja nyt tämä saa riittää, ennen kuin koko talo herää", Asko sanoi.

"Mitä tarkoitat?", Manta kysyi peloissaan. Hän tiesi mitä tuleman piti.

"Me eroamme tässä ja nyt! Ja sinä saat luva häipyä talostani! En halua nähdä sinua enää aamulla", Asko huusi.

"Minne minä muka menisin? Ei minulla ole muuta paikkaa", Manta kauhistui.

"Ei kiinnosta pätkän vertaa", Asko sanoi.

"Manta siirtyi nopeasti kauemmaksi ja purskahti itkuun. Asko seisoi rauhallisena paikoillaan, mutta lähti pian nukkumaan.

"Minne minä nyt muka menen?", Manta mietti.

Manta kokosi itsensä pian ja lähti tietämättä minne menisi. Hän ei ottanut mitään erityistä mukaansa. Ainoastaan hieman rahaa, jolla saisi ehkä vuokrattua talon. Askon rahoja nekin olivat, mutta muutakaan Manta ei löytänyt.

***

Aikaisin seuraavana aamuna pieneksi kutistunut perhe oli syömässä aamiaista.

"Missä Manta on? Yleensä tähän aikaan kuulu jo valitusta jostakin merkityksettömästä asiasta", Aleksanteri kysyi.

"Me erosimme yöllä. Ettekö kuulleet riitelyämme?", Asko kertoi.

"Ei alakertaan mitään kuule", Aleksanteri sanoi.

"Mutta onnistuuko se eroaminen ihan noin vain? Eikö siinä kestä kuitenkin aika kauan", Aleksanteri jatkoi.

"No, virallisessa erossa kestää vielä, mutta Manta lähti yöllä. Hänestä ei siis ole enää haittaa", Asko selitti.

"Kai minä saan asua vielä täällä?", Margareta kysyi huolestuneena.

"Tietysti saat", Asko vakuutti.

"No, näenkö sitten äitiä enää ikinä?", Margareta kysyi.

"Varmasti näet, jos tahdot. Asioista voidaan neuvotella. Voisit asua äitisi luona vaikka viikonloppuisin ja muuten täällä", Aleksanteri selitti.

"Näetkö sinä äitiäsi, vaikka isi ja se on eronnut?", Margareta kysyi.

"Tuota... En. Äitini on kuollut", Aleksanteri sanoi hieman surullisena.

"Ai... Ei kai minun äidilleni tapahdu samoin?", Margareta kysyi.

"Ei tapahtu. Ainakaan vielä pitkään aikaan", Aleksanteri sanoi.

Pian koulubussi tuli hakemaan Aleksanterin ja Margaretan kouluun ja Asko jäi yksin kotiin. Asko tuijotti tyhjää television ruutua ja mietti asioita. Talo tuntui niin tyhjältä, kun Susanna ja Sergeikin olivat lähteneet. Onneksi Aleksanteri olisi kohta aikuinen ja perustaisi perheen. Talo saisi ainakin vähän täytettä.

Koulusta tultuaan Aleksanteri olikin itsevarmalla tuulella ja päätti soittaa Ellalle.

"Ella", kuului langan toisesta päästä.

"Aleksanteri tässä. Olen luokallasi, mutta et varmaan muista minua. Tulin takaisin kouluun noin viikko sitten", Aleksanteri kertoi.

"Aa... Olet se poika josta kaikki ovat puhuneet. Olit kuulema sairaana todella pitkään", Ella vastasi.

"Kyllä. Minähän se", Aleksanteri sanoi.

"No, olikos sinulla jotakin asiaa?", Ella kysyi.

"Tuota... Oli. Ajattelin, että... Haluaisitkö lähteä kanssani ulos? Niinkuin treffeille", Aleksanteri kysyi.

***

 

En saanut tätä tehtyä ihan marraskuun puolella, mutta aika lähelle meni. Pakko sanoa, että minulle tulee jatkuvasti mieleen Ellan ja Aleksin levyt, kun kirjoitan Ellasta ja Aleksanterista. Kommenttia saa/pitää kirjoittaa, mutta päästänkin teidät tästä sitten kommentoimaan. Kiitokset lukemisesta!