Tässä siis ensimmäinen osa. Osia ei tule kovin tiuhaan tahtiin, mutta tuleepahan kumminkin. Mutta nyt siis ilman turhempia saarnoja, aloitetaan.

 

Tässä siis on Melánja Kazakov (Lyhyesti vain: Mel) . Hänen mieltymyksiään ovat blondit ja hyvä kunto, mutta hän ei voi sietää lihavuutta. Horoskoopiltaan hän on neitsyt, eli aikamoinen siivous fanaatikko. Tavoitteena hänellä on perhe ja siksipä hän haluaakin saada 6 lastenlasta. Mel rakastaa lapsia ja vaatteista voikin päätellä, että hän pitää kirkkaista ja lämpimistä väreistä.

Tässä Mel vielä vähän kauempaa.

                                                     ***

Päästyään ulos taksista, Mel katseli ympärilleen epäuskoisen näköisenä. "Täälläkö minun täytyy oikeasti elää? Entisessä kodissani olisin saanut suuren luksuslukaalin samaan hintaan", Mel ajatteli pettyneenä.

Sisältä talo oli yksinkertaisesti sisutettu ja todella tilava. Ei kovin iloisen värinen, mikä alensi värejä rakastavan Melin mielialaa entisestään. "Kauhea läävä", Mel ajatteli itsekseen.

Ulkoa katsottuna, talo oli kuitenkin hieman kodikkaamaan näköinen. Pieni se oli kuitenkin, eli jos haluaisi pysyä hengissä ja saada joskus perheenkin, olisi hankittava rahaa suurempaan taloon.

Aikansa pällisteltyään, Mel huomasi maassa sanomalehden. "Mielenkiintoista...", Mel tummaili itsekseen, "Olisikohan täällä työpaikkoja?". Hetken selailtuaan, Mel löysi vapaan työpaikan arkkitehti-uralta. Hän soitti lehdessä olevaan numeroon ja saikin työpaikan sementinsekoittajana. "Ei mikään unelmatyö, mutta kyllä sillä leivän pöytään saa", Melánja ajatteli.

Heitettyään lehden roskiin, Melánja meni loikoilemaan sängylle. "Miksi lähdinkään kotoa? Sielä minulla olisi kaikki paremmin. Nyt en enään voi palata takaisinkaan, koska isä on varmasti edelleen vihainen siitä riidasta.", Mel muisteli ja melkein purkahti itkuun. Ennen kotoa lähtöään, Melánja oli riidellyt isänsä kanssa pois muuttamisestaan. Isä oli vain huutanut, ettei Mel pärjäisi maailmalla yksin ja olikin ollut oikeassa, Melánjalla oli nyt jo ikävä kotiin.

Mel halusi muuta ajateltavaa, joten hän kaivoi laukustaan lempikirjansa ja alkoi lukea. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt lukea, kun nälkä jo yllätti.

Melánja päätti tehdä voileivän, sillä kokkaustaidot eivät olleet kehumisen arvoiset. Samalla hän mietti, mitä tekisi loppu elämänsä, jos kukaan ei suostuisi ottamaan häntä vaimokseen.

Syötyään leiväm, hän päätti lähteä kävelylle. "Mitäpä minä täällä kotonä nyhjöttäisin? Kaupungilla voisi tutustua toisiin ihmisiin ja paikan kulttuuriin"

Käveltyään hetken, Mel huomasi suuren kaupan. "Tämä näyttäisi vaatekaupalta, olisikohan siellä minulle jotakin halpaa?", Mel ajatteli ja päätti mennä katselemaan.

"Ihanan värinen, mutta muuten kamala paita. Ja se olisi muutenkin aivan liian kallis. Luulevatko kauppiaat minua miljonääriksi?", Mel kauhisteli paikan hintoja.

"Okei, jos äsköinen oli kamala, tämä on varmaan jo järkyttävä. Täällä on omituinen vaatemaku." Ehkä siksi, että hän katseli vanhanajan yöpaitoja. No eipä yhdessä päivässä kaikkea voi oppia.

Kun Mel oli kauhistellut kaikkea koko liikkessä, hän meni hetkeksi istumaan. "Pitäisiköhän yrittää tutustua johonkuhun? Oppisin ehkä paremmin paikan tavoista." Mel pohdiskeli.

 

Mel ei tiennyt, että täällä päin oli tapana kätellä, vaan meni halaaman erästä tuntematonta tyttöä.

Tyttö näytti hieman pelästyneeltä, kunnes pääsi taas tolpilleen ja alkoi puhua.

(Juu, tiedän, katto näkyy typerästi)

" Taidat olla muualta?", Violaksi esittäytynyt tyttö totesi.

"Ky-Kyllä", Mel sai sanottua.

Hetken tytöt juttelivat, kunnes Viola kertoi lähellä olevan keilapaikan ja Mel päätti lähteä sinne.

"Tämä sen täytyy olla", Mel ajatteli ja meni sisään.

Mel päätti heti kokeilla keilausta ja hyvinhän se meni, vaikka hieman epäilyttävältä se kyllä näytti.

Eivät taida korkokengät olla parhaat tuohon keilaukseen. Sen Melánjakin huomasi ja kaatui radalle. Siihen loppui sekin innostus.

(Juu, taas katto)

Pian tulikin jo pimeää ja Melánja päätti lähteä kotiin. Huomenna olisi ensimmäinen työpäivä.

Päästyään kotiin, Mel näki pihan reunalla hahmon.

Mentyään lähemmäs, Mel tunnisti hahmon jonkilaiseksi ennustajaeukoksi. Niitä kulki Venäjälläkin pitkin katuja.

Mel kävi tälläkertaa kättelemässä eukkoa. Eukko kertoi antavansa sopivaa treffi seuraa kenelle tahansa, kunhan vain hinnasta sovittaisiin.

Mel innostui heti ja kysyi eukolta, "Olisiko sinulla minulle komeaa, blondia ja hyvä kuntoista miestä?"

"Eiköhän sellainen järjesty, eukko sanoi ja Mel antoi tälle 1000$.

"Tämä mies sopii sinulle täydellisesti", Eukko sanoi ja hieraisi kristallipalloaan.

Tässä Eukon käsitys komeasta miehestä.

"Pyydän anteeksi. Taisit tulla turhaan paikalle." Mel sanoi miehelle ja lähetti tämän kotiinsa.

Eukonkin Mel lähetti pois ja meni kylpyyn. "Jos kaikki tämän paikan miehet ovat tuollaisia, en haluakkaan naimisiin ", Hän ajatteli.

Pitlän päivän jälkeen, Melánja meni nukkumaan. Yöllä hän näki unta entisestä kodistaan ja tutuistaan Venäjällä...

 

Okei eli tämä ensimmäinen osa oli tässä. Yritän seuraavaan osaan korjata nuo katot. Ja kertokaapas mielipiteenne, onko parempi, että käytän nimeä "Mel" vai  "Melánja"? Seuraavasta osasta ei vielä tietoa. Ja tietenkin haluaisin kommentteja.