Nyt sain nopeasti tämän osan valmiiksi. Tämän osan kuvat on kuvattu jo jonkin aikaa sitten, mutta halusin tuohon väliin vielä yhden, joten siksi tästä tuli kaksiosainen. Nyt turhia jaarittelematta, lukemaan...

 

***

Suski oli lähtenyt Jutalta aikaisin aamulla ja lähtenyt vain kävelemään läheisen metsän reunaa pitkin. Koko päivän hän oli kävellyt, pari kertaa vain pitänyt tauon ja jatkanut sitten. Myöhään illalla Suski ei enään jaksanut kävellä ja päätti pitää taas pienen tauon. Suski kuitenkin nukahti ei tien reunaan istuttuaan pehmeälle ruoholle.

 

Joku mies kuitenkin oli lähtenyt vielä ilta kävelylle ja sattui kävelemään Suskin läheltä. Mies tietenkin huomasi tytön makaamassa metsän reunassa.

"Taas näitä sammuneita teinejä. Milloin nekin tulisivat järkiinsä ja lopettaisivat juomisen?", Mies ajatteli ensimmäisenä.

 

Mies yritti herätellä Suskia, mutta Suski ei herännyt. Niinpä mies istahti Suskin viereen miettimään, mitä tekisi seuraavaksi. Ei tyttöä tuohonkaan voisi jättää.

"Mitä ihmettä minä teen? Ei kai auta muu kuin kantaa hänet sisälle. Onneksi asun aika lähellä", Mies ajatteli.

 

Niinpä mies nosti Suskin syliinsä ja lähti kantamaan tätä kotiinsa. Suski havahtui hieman miehen ottaessa hänet syliinsä, mutta ei kuitenkaan herännyt täysin. Suski sai pidettyä miehestä hieman kiinni, ettei miehen tarvinut ihan omin voimin kantaa tyttöä.

Mies pääsi sisälle mökkiin ja vei Suskin pienen makuuhuoneen puolelle. 

Mies laski Suskin sängylle ja jäi vielä hetkeksi katselemaan nukkuvaa tyttöä.

"Toivottavasti tytöllä on kaikki hyvin. Aamulla kaikki varmaan selviää... toivottavasti", Mies ajatteli.

 

Suski tuhahti hieman ja mies kääntyi katsomaan tätä.

"Tyttö on ainakin itkenyt pajon. Olisikohan poikaystävä jättänyt? No, mitäpä se minulle kuuluu", Mies mietti.

 

***

Suski heräsi aikaisin aamulla hieman säikähtäen olin paikkaansa. Mies huomasi tytön siirtyneen loikoilemaan sängylle.

"Tuota... Huomenta", Mies sanoi.

"Ööh... Huomenta", Suski vastasi hämmentyneenä.

"Saanko kysyä neidin nimeä tai koti osoitetta?", Mies jatkoi.

"Sano vaan Suski ja kotiin en ole menossa", Suski vastasi.

"Selvä sitten, Suski. Voit käydä kylvyssä, niin minä laitan vähän jotain aamupalaa", Mies sanoi ja lähti keittiöön.

 

Niinpä Suski suuntasi kylpyyn. Peseytyessään, hän mietti kotiaan.

"Kaipaakohan kukaan minua? Manta varmaan leikkii jotain diktaattoria", Suski mietiskeli.

 

Mies meni valmistamaan hieman ruokaa.

"Onkohan tytöllä ollut kovakin matka", Mies mietti.

Astuessaan ulos kylpyhuoneesta, Suski meinasi törmätä mieheen.

"Ota tästä vähän ruokaa. Näytät siltä, kuin et olisi syönyt pitkään aikaan", Mies sanoi ojentaen kipon Suskille.

 

Suski otti kipon ja alkoi kauhoa mössöä suuhunsa.

"Muuten, tiedät jo nimeni, joten voitko kertoa omasi", Suski kysyi.

"Tietenkin voin. Olen Jaakko", Jaakoksi esittäytynyt mies vastasi.

"No, kiitos Jaakko, että otit minut tänne. Lupaan kyllä lähteä heti kun vain mahdollista, en halua olla taakaksi.", Suski sanoi.

"Ei tästä ole vaivaa. On vain mukavaa saada välillä vieraita", Jaakko sanoi ja naurahti iloisesti.

 

***

Yksi asia kuitenkin johti toiseen ja pian Jaakko ja Suski olivatkin jo hieman liian läheisiä.

"Tämä on varmasti monien mielestä väärin", Suski sai sanottua suudelmien välissä.

"Mitä väliä? Olemme keskellä metsää, ei tänne kukaan tule", Jaakko vastasi ja jatkoi suutelua.

 

"No, niinpä kai. Tärkeintä on kuitenkin se, että olemme yhdessä", Suski sanoi ja nojautui taakse päin.

"Samat sanat", Jaakko sanoi.

"Täällä on vain niin ihanaa. Eristyksissä muusta maailmasta", Suski jatkoi siirappisesti.

 

 "Niin. Haluan näyttää sinulle jotain. Tule perässä", Jaakko sanoi ja lähti johdattamaan Suskia syvemmälle metsään.

 

Mies avasi pienen kopin oven ja sisältä paljastui parisänky.

"Tämä on toiminut yleensä vierashuoneena, mutta nyt olet saanut nukkua minun sängyssäni mökissä", Jaakko selitti.

"Oletko sinä sitten nukkunut täällä?", Suski kysyi.

"Olen. Ajattelin, että sinä haluaisit ehkä mieluummin nukkua täällä. Saisit olla omassa rauhassa", Jaakko jatkoi.

"Todellako? Se olisi mahtavaa", Suski sanoi iloisesti.

 

Suski istahti sängylle. Jaakko meni sängyn toiselle puolelle ja pyysi lupaa tulla sängylle.

"Tule vain. Sinun koppisihan tämä on", Suski antoi luvan.

 

Suskikin suoristautui sängylle.

"Tuota... Ajattelin, että voisimme tehdä jotain aivan muuta kuin jutella", Jaakko ehdotti.

"Tarkoitatko...?", Suski varmisti ujosti katsomatta Jaakkoon päin.

"Jep", Jaakko vastasi lyhyesti, "Siis jos vain sinulle sopii"

"No... Okei", Suski sanoi hetken mietinnän jälkeen. Mitä tässä muka voisi tapahtua? Hän rakasti Jaakkoa ja Jaakko rakasti häntä.

 

Jaakko nousi Suskin päälle ja alkoi suudella tätä.

"Olethan varma, että haluat tätä?", Jaakko vielä varmisti.

"Todellakin", Suski vastasi.

 

Päivä ehti jo vaihtua iltaan, kun Jaakko ja Suski suutelivat toisiaan sängyllä. Pian meno vaihtui jo villimmäksi ja onnellisena molemmat nukahtivat vieretysten sängylle.

 

***

 

Vaikka Jaakko asuikin metsässä, kävi hän silti töissä. Eräänä iltana tultuaan töistä, hän meni sytyttämään tulen takkaan. Talvi teki tuloaan, eikä pienessä mökissä ollut kunnon lämmitystä. Saatuaan tulen syttymään ja lämmiteltyään hetken, Jaakko lähti etsimään Suskia. Vaikka talo oli pieni, Suski katosi aina jonnekkin.

Tänä iltana Jaakko löysi Suskin pieneltä sohvalta istumassa. Tyttö oli selvästi itkenyt, joten Jaakko meni tämän luo.

 

 "No niin... Mikäs nyt on?", Jaakko kysyi hymyillen.

"No... Olisi vähän uutisia", Suski sanoi nyyhkyttäen.

"Kerro ihmeessä", Jaakko sanoi.

 

 "Lupaa, ettet suutu", Suski sanoi hiljaa.

"Miksi suuttuisin? Ei sinulle voi olla vihainen", Jaakko sanoi hymyillen.

"No... Nyt asia on niin, että... Olen raskaana", Suski möläytti ja meinasi purskahtaa itkuun.

"Ethän ole tosissasi? Sano, ettet ole", Jaakko sanoi.

"Ei. Olen tosissani. Odotan lasta, sinulle", Suski sanoi.

Jaakko jäi vain hetkeksi tuijottamaan Suskia epäuskoisena.

 

 Hetkessä Jaakko oli hypännyt ylös ja alkanut huutaa Suskille.

"Oletko nyt aivan varma?", Jaakko sanoi vielä hillityllä äänellä.

"Olen, olen. Olen voinut pahoin monena aamuna ja muutakin raskauteen viittaavaa", Suski nousi myös ja selitti.

"Selvä, sinähän sitten teet abortin!", Jaakko sanoi päättäväisesti.

 

"Mitä?! En varmana tee! En varmasti tapa sitä", Suski vastusti.

"En halua joutua isäksi! Inhoan lapsia! Niistä ei ole muuta kuin harmia! Niinkuin sinustakin!", Jaakko huusi.

"En... Tai siis...", Suski takelteli sanoissaan.

"Tee se abortti nyt vaan! Ei ole niin vaikeaa", Jaakko huusi jälleen.

"En tee! Onko niin vaikea ymmärtää?! En tapa sitä, piditpä siitä tai et", Suski sanoi ja lähti juoksemaan pieneen koppiinsa.

 

 "Kuules tyttö! Tuo oli suuri virhe", Jaakko sanoi ivallisesti ja lukitsi oven. "Et pääse sieltä ulos ilman minun lupaani"

 

 Suski hakkasi ovea hetken, mutta jäi lopulta vain nojaamaan siihen.

"Hienoa Suski! Pääsit pakoon yhtä hullua, niin toinen odottaa kulman takana", Suski puhui itsekseen.

 

Lopulta Suski vain lysähti oven eteen istumaan.

"Haluan kotiin..."

***

 

 Eräänä yönä, Jaakko tuli taas katsomaan Suskia. Jälleen Suski vain istui lattialla masentuneena. Ei Jaakko aivan sydämetön ollut. Olihan tämä monet kerrat antanut Suskille vaihtovaatteita ja vei kerran päivässä vähän ruokaakin. Mutta ruokaakin vain sen verran, että Suski juuri ja juuri selvisi sillä. Nyt Jaakko ei kyllä ollut pitkään aikaan tuonut vaatteita ja muutenkin tämä kävi harvemmin.

"Nouse ylös", Jaakko käski.

"En...", Suski sanoi hiljaa.

"Nouse nyt. Saat luva lähteä täältä, kunhan et ikinä tule takaisin", Jaakko sanoi katsoen Suskia.

Suskin hiukset olivat likaiset ja väri haalistunut. Jaakko ei ollut päästänyt Suskia pois kopista kuin kerran päivässä hetkeksi jaloittelemaan, mutta silloinkin Suski yleensä jäi koppiin.

 

 Suski vaihtoi nopeasti vaatteet ja pinkaisi juoksuun. Hän ei halunnut enään ikinä mennä lähellekkään tätä metsää. Suski juoksi ja juoksi niin pitkään, kunnes ei enään jaksanut.

 

 Suski oli juossut metsän reunaa pitkin takaisin kotiin päin. Hengästyneenä hän lysähti kadulle pitämään taukoa ja purskahti itkuun. Vihdoinkin hän oli päässyt pois sen hullun luota. Nyt vain pitäisi löytää uusi majapaikka.

"Ei taida olla kuin yksi vaihtoehto..."

 

***

 

Pyydän anteeksi osan tönkköisyyttä. Kuvat on otettu jo aika kauan sitten, joten en aivan muista miten olin suunnitellut tämän. Nyt on hirveä peli-into päällä, joten seuraavakin osa saattaa ilmestyä aika pian, mutta en lupaa mitään.

Ja tietysti KOMMENTTEJA!