Nyt taas uutta osaa, kuten jo lupailinkin. Tämä onkin hieman normaalia pitempi, mutta se tuskin haittaa. Innostuin kuvien ottamisesta ja päätin tunkea vielä pari pikku tapahtumaa samaan osaan, joten tällä kertaa saatte hieman enemmän luettavaa kerralla.

***

Eräänä kauniina aamuna, Mantan synnytys käynnistyi. Asko oli juuri lähtenyt töihin ja lapset kouluun, joten Manta joutui selviämään synnytyksestä yksin.

Ei mennyt kauaakaan, kun Mantan käsillä lepäsi suloinen tyttövauva. Tyttö oli perinyt isänsä silmät ja äitinsä hiusten värin. Hetken mietittyään Manta keksi mielestään täydellisen nimen, Margareta.

Manta oli jatkuvasti Margaretan luona, eikä antanut muiden juurikaan koskea tähän. Ainoastaan Asko sai välillä pitää tytärtään sylissä, mutta Suskia tai Aleksanteria Manta ei päästänyt lähellekään Margaretaa.

Kun Margaretan syntymästä oli kulunut tovi, uskaltautui Suskikin kertomaan raskaudestaan. Asko oli aluksi hämmästynyt ja vihainen, mutta hyväksyi asian nopeasti.

Ei Suskin raskaus mitään helppoa aikaa ollut. Jatkuvasti hän joutui juoksemaan vessassa. Askolle tuli Suskista mieleen Melánja, joka oli aivan samanlainen odottaessaan lapsiaan.

Suskia ei huvittanut mikään, joten hän tyytyi vain makoilemaan sohvalla. Olihan se hieman tylsää, mutta lepo oli lääkäreiden mukaan tärkeää.

Suskin raskauden aikoihin, Asko etsi innoissaan jo uutta asuntoa. Nytkään tila ei meinannut riittää kaikille ja vielä olisi lapsikin tulossa. Asko oli käynyt jo katsomassa muutamaa taloa, mutta ne olivat aivan liian pieniä heidän koko ajan kasvavalle perheelleen. Muutaman kuukauden päästä, olivat etsinnät tuottaneet tulosta ja sopiva talo oli löytynyt. Muuttopäivää ei vielä päätetty, sillä raha tilanne oli vielä huono.

Suskin synnytyksen aika tulikin nopeasti, eikä kukaan ollut varsinasesti varautunut siihen. Onneksi kaikki meni hyvin ja pian Suski piteli pientä poikaa sylissään. Poika oli perinyt silmänsä isoisältään asti ja hiusten värin isältään. Suski oli onnellinen saadessaan oman pienen nyytin ja oli jo suunnitellut tälle nimen. Pojalle annettiin nimi, Sergei.

Sergein syntymän aikoihin, oli Aleksanterista kasvanut todella huomaavainen nuori herra. Aleksanteri oli iloinen talossa elävistä pienistä vauvoista, joita hänkin olisi halunnut hoitaa.

Oli Aleksanteri tietysti omaakin puuhaa. Hän oli alkanut keräämään tyttöjen ihastuneita katseita ja olikin löytänyt itselleen tyttöystävän. Vaikka monet muutkin tytöt vaikuttivat kiinnostuneilta, pysyi Aleksanteri uskollisena rakkaalleen.

Aleksanteri oli myös alkanut menestymään koulussa todella hyvin. Vaikka kotona ei ollutkaan kovin rauhallista tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin, jaksoi Aleksanteri yrittää kaikkensa.

Ja koska aika tunnetusti kulkee nopeasti, oli Margaretan aika kasvaa pieneksi taapertajaksi. Margaretasta kasvoikin oikein suloinen pieni tyttö. Mantakin oli mieleissään Margaretan kasvusta, sillä nythän loppuisi vaippojen vaihtaminen.

***

 

Ja niin, muutaman kuukauden kuluttua päästiin muuttamaan uuteen kotiin. Talo oli suuri, mutta jäi vielä hieman autioksi rahan puuteen vuoksi. Pihalle suunniteltiin jo pientä puutarhaa ja muuta maisemointia, sillä piha oli kokonaan tyhjä.

Kun uusi koti oli tarkistettu ja tavaroita purettu, olikin jo pienen välipalan aika.

"No, mitäs mieltä olette uudesta kodista. Täällä voimme aloittaa uuden elämän", Asko kysyi.

"Se on aivan ihana! Miten löysitkin näin ihana ja kauniin talon?", Manta vastasi hymyillen.

"Kiva, kun pidät siitä. Entä mitä mieltä te olette?", Asko sanoin viitaten lapsiinsa.

"No, mitä kuvittelet. Minulta jäi tyttöystävä ja Suskilta paras ystävä edelliseen kaupunkiin. Luuletko, että nautimme tästä?", Aleksanteri sanoi.

"Niin, en usko että täällä on yhtään sen hauskempaa kuin entisessäkään talossa", Suski huomautti.

"Ajattelimme vain teidän parastanne. Eikö ole mukava aloittaa alusta ja unohtaa menneet?", Asko kysyi.

"Vai unohtaa menneet? Tarkoitatko ystäviä ja oikeaa äitiämme?", Suski sanoi vihaisena.

"Uusia ystäviä saa aina, eikä äitinne edes ollut mukana elämässänne", Manta sanoi väliinpitämättömänä.

"Kuules nyt senkin ilkeä akka. Äiti oli meille todella tärkeä ja sinulla ei ole lupaa puhua hänestä tuolla tavalla", Suski suuttui.

"Susanna, älä puhu Mantalle noin. Sinun täytyy hyväksyä hänet", Asko sanoi.

"Hyväksyä?! Miten voit edes sanoa tuollaista?", Suski tiuskaisi vihaisena.

Suski lähti juosten huoneeseensa ja kumartui Sergein kehdon ylle.

"Olet ainoa joka ymmärtää", Suski kuiskasi pojalle.

Suski nosti Sergein syliinsä ja halasi tätä pitkään. Suski olisi vain halunnut lähteä talosta Sergein kanssa ja unohtaa kaikki muut. Onneksi Suskin syntymäpäivä olisi pian ja hän pääsisi muuttamaan kauas pois.

Suski laski Sergein takaisin kehtoon ja meni vessan peilin eteen. Hän oli kyllästynyt puna-mustiin hiuksiinsa, niinpä hän värjäsi ne takaisin vaaleiksi ja leikkasi ne paljon lyhyemmiksi. Suski katseli uutta tyyliään hetken peilistä tyytyväisenä, meni huoneeseensa ja lukitsi oven.

Samaan aikaan Aleksanteri suunnitteli soittoa tyttöystävälleen. Hän mietti pitkään soittaisiko vai unohtaisiko koko jutun. Lopulta Aleksanteri päätti soittaa ja kertoa, että heidän suhteensa olisi ohi. Ei se tietenkään tuntunut hyvältä, mutta se oli ainoa ratkaisu.

Puhelun jälkeen Aleksanteri meni Margaretan luo. Tytön näkeminen piristi aina, mutta silti surulliset tunteet kaihersivat mielessä. Pian Margaretakin olisi liian vanha leikkimään ja iloitsemaan pienistä asioista. Aleksanteri pyyhki ajatukset mielestään ja keskittyi tytön istuttamiseen potalle.

"Istupa nyt siinä kiltisti. Olet jo niin iso tyttö, että osaat varmasti käydä jo potalla", Aleksanteri jutteli Margaretalle.

Margareta vain kikatteli iloisena silmät innosta kiiltäen.

Potalla käynnin jälkeen oli päiväunien aika. Margareta ei halunnut mennä nukkumaan, joten tämä otti molemmilla käsillään kiinni Aleksanterista eikä suostunut päästämään irti. Aleksanteri ei voinut kuin hymyillä tytön pitäessä kiinni.

"Nyt on aika mennä päiväunille. Päästäpä irti", Aleksanteri sanoi.

"En päättä. En tahto nukkua", Margareta vastasi.

Pienen kinastelun jälkeen Aleksanteri sai tytön vaatteet vaihdettua ja laitettua tämän kehtoon. Margareta ei kuitenkaan tahtonut nukkua, joten tämä yritti päästä vielä pois.

"Ota syliin", Margareta hoki.

"En ota. Nyt on tyttöjen aika mennä nukkumaan", Aleksanteri sanoi.

Margareta näytti nyrpeältä, mutta suostui lopulta nukkumaan.

Aleksanteri siirtyi alakertaan soittamaan suurta flyygeliä. Muuton yhteydessä oltiin ostettu paljon uusia tavaroita ja flyygeli oli yksi niistä. Aleksanteri oli täysin hurahtanut soittamiseen ja soitti aina vain kun ehti.

Ei ollut vaikea arvata, ettei Manta pitänyt siitä. Tällä kertaa Manta oli viemässä roskia ulos ja päätti samalla valittaa Aleksanterille.

"Lopeta tuo kamala metelöinti. Et osaa soittaa, eikä tuollaista pimputusta kukaan jaksa kuunnella. Tiesin, että tuon kapistuksen ostamisesta koituisi vain harmia", Manta paasasi tuttua saarnaansa.

Aleksanteri lopetti soittamisen, mutta jäi vielä istumaan penkille.

"Miksi tuon täytyy asua täällä? Mitä isä oikein näkee hänessä?"

Yläkerrasta alkoi kuulua Margaretan huutoa, joten Aleksanteri meni päästämään tämän kehdostaan.

 Manta vei roskat nopeasti ja oli juuri soittamassa ystävälleen. Asko olikin päässyt hieman aikaisemmin töistä ja pääsikin yllättämään Mantan pitkällä suudelmalla.

"Vau! Mistä hyvästä tuo oli?", Manta kysyi hämillään.

"Kai sitä saa tulevaa vaimoaan suudella?", Asko vastasi.

"Totta kai saa, mutta oli sinulla varmasti muutakin. Et sinä yleensä näin yllätä minua", Manta sanoi.

"Niin, olihan minulla muutakin. Sain ylennyksen, joten voimme pitää häät jo aivan pian", Asko sanoi iloisena.

"Todellako? Mahtavaa! Mutta eihän minulla vielä mekkoakaan", Manta hihkui.

"No, mikset mene vaikka nyt etsimään sellaista?", Asko kysyi hymyillen.

"Voisinko? Lähdenkin heti. Tässä lähellä onkin joku liike, jossa myydään myös hääpukuja", Manta vastasi.

Eikä mennyt kauaakaan, kun Manta oli jo lähdössä. Hän joutui muutaman kerran kysymään tietä, mutta löysi lopulta oikean paikan.

Manta kävi läpi jokaisen mekon ja päätyi kokeilemaan erästä 'kermakakku'-tyylistä mekkoa.

"Tämähän... tämähän on täydellinen", Manta henkäisi innoissaan.

Hetken ihasteltuaan, Manta päätti ostaa mekon. Se enempiä miettimättä, hän suorastaan juoksi kassalle vinguttamaan Askon luottokorttia.

Kun Manta palasi viimein kotiin, oli ilta ehtinyt jo pimentyä. Kaupassa olikin mennyt enemmän aikaa, kuin hän oli suunnitelllut.

Manta kiipesi portaat yläkertaan ja huomasikin Askon olevan vielä hereillä. Askokin havahtui Mantan tuloon ja pyysi tämän istumaan sohvalle. Manta tietenkin suostui ja hyppeli innoissaan sohvalle.

"No, löysitkö sopivan mekon?", Asko kysyi.

"Löysin", Manta vastasi lyhyesti.

"Minne jätit sen, vai jätitkö sen kokonaan ostamatta?", Asko kysyi naurahtaen.

"Tietenkin ostin sen!", Manta hihkaisi, "Mutta enhän minä sitä tänne voinut vielä tuoda, kun lapsethan voivat sotkea sen"

Asko nosti Mantan syliinsä ja katsoi tätä hymyillen.

"Tarkoitatko Margaretaa?", Asko sanoi, "Eihän hän edes pääsisi vaatekaapillemme"

"En tietenkään höpsö. Tarkoitan Suskia ja Aleksanteria. Ties mitä keksisivät minun kiusakseni, jos mekko olisi täällä", Manta selitti.

"Niinpä nii", Asko huokaisi. Hän alkoi kyllästyä tapaan, jolla Manta puhui hänen lapsistaan.

"Voisimmeko pitää häät jo heti viikonloppuna?", Manta vaihtoi puheenaihetta.

"Silloin jo?", Asko havahtui mietteistään, "Kaipa se käy, mutta sinulle tulee kiire valmistella niitä"

"Ei se haittaa", Manta hykersi.

Suski oli saapunut jo hetki sitten syömään myöhäistä illallista ja yökkäili nyt nähdessään isänsä ja Mantan kuhertelemassa.

"Yöh, mitä isä oikein näkee hänessä?"

Pian Margaretan huoneesta alkoi kuulua pienen lapsen huutoa.

"Huoh, täytyy mennä rauhoittelemaan tuota kakaraa", Manta sanoi kyllästyneenä.

"Kakaraa? Se on lapsesi", Asko sanoi.

"No sitä juuri. Margaretasta on kasvanut varsin ärsyttävä ja kovaääninen lapsi", Manta vastasi.

"Ehkä se kuulu tuohon ikään. Ja eikös Aleksanteri voi hoitaa Margaretan, niinkuin aina?", Asko kysyi.

"En halua, että minun lastani hoitaa joku minulle lähes tuntematon pikkupoika", Manta sanoi kiukkuisesti.

"Tuntemato? Pikkupoika? No, ihan miten vaan", Asko myöntyi.

Niinpä Manta marssi vihaisena Margaretan huoneeseen ja nosti tytön kehdosta.

"Mikäs nyt on hätänä?", Manta kysyi.

"Mittä veli!", Margareta huusi ja yritti rimpuilla pois Mantan otteesta.

"Veli? Ei sinulla ole veljeä, eikä sinulle sellaista hankita", Manta vastasi.

"Tahtoo veli!", Margareta jatkoi huutamista.

"Johan minä sanoin. Sinulla ei ole veljeä, eikä sellaista ole tulossa", Manta kimpaantui.

"On, on. Alet... Alekt...", Margareta yritti sanoa.

"Tarkoitatko Aleksanteria?", Manta avusti.

"Joo! Veli", Margareta hihkui.

"Voi sinun kanssasi. Ei Aleksanteri ole veljesi. Kohta ehkä velipuoli, mutta et silti saa sanoa häntä veljeksi", Manta korjasi.

"Mittä veli!", Margareta alkoi taas huutamaan.

Manta laski tytön lattialle ja yritti leikkiä tämän kanssa, mutta Margaretaa ei kiinnostanut.

"No niin. Yritä nyt olla kunnolla", Manta sanoi.

"En! Tahtoo veli", Margareta sanoi.

"Selvä. Haetaan sinulle 'veli'. En jaksa enää kuunnella jatkuvaa huutamistasi", Manta sanoi nostaen Margaretan syliinsä.

"Jee", kuului tytön suusta.

Manta väänsi kasvoilleen väkinäisen hymyn ja käski Margaretan odottaa kiltisti huoneessaan Aleksanterin tuloa.

Manta siirtyi ovelle ja huusi Aleksanteria.

"Aleksanteri! Tule tänne hiljentämään tuo huutava kakara! Ja lopeta se pianon pimputus! Kello on jo paljon!"

Alakerrasta kuuluin ensin hiljaista ja ärsyyntynyttä mutinaa ja sitten hiljainen myöntyminen.

"Hmph! Minä en saa pitää meteliä, mutta kyllä kuningatar Manta saa rääkyä vaikka yöt läpeensä"

Aleksanteri raahautui yläkertaan ja kumartui Margaretan ylle ottaakseen tämän syliinsä.

"Mitä me ollaan puhuttu tästä äitisi ärsyttämisestä?", Aleksanteri sanoi hymyillen.

"Pitää olla kiltti äitille", Margareta sanoi hieman surullisena.

"Miksi sitten et totellut?", Aleksanteri naurahti.

"Tahtoo veli", Margareta kiljaisi iloisena.

Aleksanteri siirsi tytön potalle ja jatkoi juttelua.

"Vai tahdot veljen? No minä en aivan suoranaisesti ole veljesi, mutta saat toki sanoa minua siksi. Tai sitten vaan Alex", Aleksanteri sanoi.

"Joo", Margareta sanoi ja keskittyi sitten pottailuun.

Pottailun jälkeen olikin vielä unien aika.

"Yritäs nyt vielä nukkua, niin tulen aamulla katsomaan", Aleksanteri sanoi.

"Tahtoo velin huoneeteen", Margareta sanoi haukotellen.

"Ei nyt. Ehkä joku toinen kerta, mutta nyt on tyttöjen aika mennä nukkumaan", Aleksanteri sanoi ja lähti takaisin alakertaan.

Aleksanterikin meni suoraan nukkumaan. Olisihan huomenna taas koulupäivä, eikä tunneilla nukkuminen tehnyt opettajiin hyvää vaikutusta.

***

Viikonloppu tulikin odotettua nopeammin ja oli aika pitää häät. Manta oli herännyt jo aikaisin valmistautumaan. Häistä tulisi todella pienet, sillä Mantan vanhemmat eivät päässeet paikalle, eikä Manta muita olisi halunnutkaan.

"Huomenta Margareta! Tänään onkin ihmeellinen päivä. Isäsi ja minä menemme naimisiin", Manta selitti tyttärelleen.

"Tuleeko Alektista minun veli?", Margareta kysyi.

"Ei tietenkään", Manta totesi kylmästi.

Manta vaihtoi Margaretan vaatteet pikaisesti ja istutti tytön syöttötuoliin. Margareta alkoi kiljua ja rimpuilla pois tuolista.

"Ole nyt kiltisti edes tämän yhden päivän", Manta sanoi ja haki jääkaapista tytölle ruokaa.

Jätettyään Margaretan syömään, Manta marssi vessaan laittautumaan. Siellä hän viettikin pienen tovin ja laittoi hiuksiaan.

Noin tunnin jälkeen, Manta oli viimein tyytyväinen lopputulokseen. Enää pitäisi vain pukea edellisenä päivänä haettu mekko ja sitten olisi valmista.

Samaan aikaan Aleksanteri oli alakerran vessassa peseytymässä. Vaikka Manta olikin käskenyt hänen vahtia Margaretaa juhlien ajan, Aleksanteri päätti näyttää hyvältä.

 

Aurinko nousi nopeasti ja kaikki paitsi Aleksanteri olivat syömässä aamupalaa.

"Olet niin kaunis tänään", Asko sanoi hymyillen Mantalle.

"Kiitos. Oli siitä tälläytymisestä sittenkin hyötyä", Manta hymyili.

"Et sinä mitään meikkiä tarvitsisi", Asko huomautti.

"Mitäs mieltä sinä olet siitä, että menemme naimisiin?", Asko kysyi Suskilta.

"Onhan se mukavaa, että olet onnellinen", Suski sanoi.

"No, entäs siitä jos Mantastakin tulisi Kazakov?", Asko kysyi.

"Sehän olisi... Hienoa", Suski sanoi väkinäisesti hymyillen. Hän ei todellakaan sietänyt ajatusta samasta sukunimestä Mantan kanssa.

"Mutta eikö kuitenkin olisi parempi pitää Mantan sukunimi? Kazakovhan oli äidin sukunimi, enkä halua että kukaan luulee Mantaa äidikseni", Suski yritti estellä.

"Hmm... Ehkä niinkin, mutta Manta haluaisi vaihtaa sukunimeä ja niin olisi helpointa", Asko mietti.

"Joten eiköhän se ole sitten päätetty? Mantasta tulee Kazakov", Asko sanoi.

"Todellako? Eikö sanomisillani ole mitään merkitystä?", Suski kysyi.

Kesken keskustelun, Manta nousi tuolilta.

"Mihinkäs sinä olet menossa?", Asko kysyi.

"Pukeutumaan tietysti. Pidetään suurimmat juhlallisuudet heti aamulla niin jää illaksi enemmän aikaa", Manta totesi.

Kun Manta lähti, oli Aleksanterin vuoro saapua paikalle. Hän nosti tuolissa pari tuntia istuneen Margaretan syliinsä. Margareta vain kikatteli innoissaan, kun hänet viimein tultiin päästämään pois.

Aleksanteri vaihtoi Margaretan vaatteet ja oli laittoi tämän potalle. Margareta kuitenkin hypähti lattialle ja alkoi itkeä.

"Mikäs nyt tuli?", Aleksanteri kysyi lempeästi.

Margareta vain itki.

Lopulta Aleksanteri nosti tytön syliinsä ja halasi tätä. Margareta lopetti itkemisen melkein heti.

"Taisit vain haluta halin", Aleksanteri kysyi nauraen.

"En. Äiti tanoi, että Alektanteli ei ole minun veli", Margareta sanoi.

"Sellaistako se sanoi? Kyllähän minä sinun veljesi olen, jos niin tahdot", Aleksanteri lohdutti.

Kun tyttö oli hieman rauhoittunut, vei Aleksanteri tämän kylpyyn.

"Sinun pitää olla puhdas tänään, kun äitisi ja isäsi menevät naimisiin", Aleksanteri sanoi.

Margareta vain kikatteli ja roiski vettä Aleksanterin päälle.

Yläkerrassakin oli tohina päällä. Manta oli saanut mekon päälleen ja esitteli sitä nyt innoissaan.

Manta hymyili onnellisena ja tunsi itsensä prinsessaksi. Suski ja Asko häärivät ympäri keittiötä ja valmistelivat paikkoja häitä varten. Asko henkäili ihastuksissaan nähdessään tulevan vaimonsa ja Suski vilkaisi murhanhimoisesti Mantaa.

Pian Askokin kävi vaihtamassa vaatteet ja pari suuntasi parvekkeelle. Asko kaivoi taskustaan sormuksen ja jäi hetkeksi katsomaan sitä epäröiden.

Hetken mietittyään hän pujotti sormuksen Mantan sormeen ja hymyili onnellisena.

Manta ei epäröinyt, vaan pujotti sormuksen nopeasti Askon sormeen. Koko toimituksen aikan kumpikaan ei sanonut mitään.

Hetken he pitelivät toisiaan käsistä, kuin varmistaen liittonsa.

"Voitte suudella morsianta", Manta sanoi naurahtaen.

Askohan teki työtä käskettyä ja veti Mantan pitkään suudelmaan.

Sitten vasta avioituneet siirtyivät sisätiloihin leikkaamaan kakkua.

Asko leikkasi palan kakkua ja antoi Mantan maistaa sitä ensin.

"Mmm... Hyvää kakkua. Teitkö sen itse", Manta mumisi.

"Tietenkin", Asko naurahti.

Manta vain hymyili ja katseli aviomiestään. Manta Kazakov kuulosti hyvältä.

Kun Manta ja Asko siirtyivät viimein makuuhuoneen puolelle nauttimaan toistensa seurasta, saapui Aleksanteri hoitamaan Margaretaa. Tyttö oli ryöminyt keittiöön kakun toivossa, mutta Aleksanteri joutui murskaamaan Margaretan toiveet.

Aleksanteri vei tytön pienille päivä nokosille.

"On ollut rankka päivä, eikö?" Aleksanteri kysyi.

Margareta vain haukotteli syvään ja kellahti kyljelleen.

***

Samana iltana vietettiin Sergein syntymäpäiviä. Aika oli kulunut niin nopeasti, eikä kukaan oikein ollut huomannut Sergein nopeaa kasvamista.

Suski auttoi Sergeitä puhaltamaan kynttilät ja piteli kikattelevaa poikaansa sylissä.

Sergeistä kasvoi oikein suloinen taapertaja. Koska Sergeille ei oltu vielä ostettu paljoa vaatteita, tälle puettiin Aleksanterin vanhat vaatteet.

***

 

Huh huh! Tuntui hirvittävän pitkältä osalta kirjoittaa ja aivan luvattoman kauan meni sen ilmestymisessäkin. Pyydän anteeksi hieman tönkköä ja toistavaa kirjoitusta ja muuta. Olen kirjoitellut tätä hieman pätkissä, koska aikaa ei vaan ole riittänyt. Nyt pyytelisin kommentteja ja toivottavasti piditte osasta. Se oli tällä kertaa pitempi kuin yleensä ja kertoi enemmän Aleksanterista.

(Taloesittelyt ilmestyy tuonne extroihin joku päivä. Yritän saada tehtyä sen tällä viikolla)