Nyt aika nopeasti sain aikaiseksi tehdä seuraavan osan. 35 kuvaa tässä osassa ja siinä lukemassa yritän pysyä (ehkä ihan vähän pidempiä), eli ei mitään super pitkiä osia ole tulossa. Mutta nyt siis asiaan...

***

Aamulla Mel heräsi hieman vasten tahtoaan ja meni laittamaan aamupalaa. Ei kovin Gourmet-ateria ollut Melin valmistamat murot, mutta minkäs sille mahtaa, kun ennen kaikken teki äiti.

Syödessään murojaan, Melánja mietti, mitä kaikkea töissä tapahtuisikaan. "Toivottavasti en ainakaan saa potkuja", Mel toivoi.

Syötyään, Mel päätti lukea vielä hetken lempikirjaansa ennen töihin lähtöä.

Pian aurinko nousikin ja Mel pääsi lähtemää. "Tämä puku on aivan kamala. Toivottavasti saan pian ylennyksen, jotta edes vaatteet paranisivat", Mel ajatteli toiveikkaana.

Vielä enemmän Mel järkyttyi, kun näki kimppakyytinsä. "Ei voi olla totta!"

No kyllä kannatti uskaltautua töihin. Mel sai heti ensimmäisenä päivänä ylennyksen, hän on nyt muurari. "Ei kovin hääpoinen työ vieläkään, mutta tyvestä puuhun noustaan", Mel iloitsi.

Ja kuten olemme aiemmin saattaneet huomata, Mel pitää lukemisesta, niinpä taloon hankittiin kirjahylly. Mel kävi heti etsimässä luettavaa ja löysikin monia mielenkiintoisia kirjoja.

Ylennyksen kunniaksi, Mel päätti hieman juhlia ja mennä ravintolaan syömään kunnon ruokaa.

Hetken kierreltyään, Mel päätyikin suuren ravintolan pihalle. "Onpa kaunis rakennus. Varmasti myös kallis", Mel ajatteli.

Sisällä häntä oli vastassa vanha nainen. Mel tervehti kohteliaasti ja nainen johdatti tämän pöytään.

Aikansa katseltuaan ruokalistaa, Mel päätti tilata jättikatkarapuja limettimehussa. "En ole koskaan ennen syönyt sellaista, mutta voihan se olla hyvää", Mel ajatteli samalla kun viittoi tarjoilijaa luokseen.

Pian tarjoilija tulikin ja Mel tilasi annoksensa. "Teillä on erinomainen maku, arvon neiti" Tarjoilija sanoi.

Saatuaan annoksen eteensä, Mel söi sen suurella ruokahalulla. "Todella hyvää. Täytyykin kysyä reseptiä", Mel ajatteli syödessään.

Syötyään ja maksettuaan laskun, Mel lähti kävelemään kotiin.

Koti matkallaan, Mel kulki läheisen baarin ohi. "No, kun kerran tanne juhlimaan on tultu, niin miksikäs en voisi mennä tuonne", Mel sanoi itsekseen.

Vaikka Melánjan tapoihin ei kuulunut juoda, hän päätti ottaa yhden lasillisen ylennyksen kunniaksi. Tilatessaan juomaansa, Mel huomasi baarimikon olevan aika komea. Ja niin yksi lasillinen johti toiseen ja toinen kolmanteen. Muutaman lasillisen jälkeen, Mel alkoi olla jo aika humalassa ja uskaltautui baarimikon juttusille.

Tässä siis baarimikosta lähempi kuva.

"Hei, haluaisitko jutella hetken?", Mel sanoi hieman humalassa.

"No mikä ettei. Olisiko sinulla jotain kysyttävää?", Baarimikko kysyi.

"No sitä vaan, että mikäs on herran nimi?", Mel kysyi hämmästyneenä rohkeudestaan.

"Jaa, yleisin kysymys, mutta ennen ei ole vielä noin kaunis nainen tullut sitä kysymään. Nimeni on Asko, kukas sinä olet?", Askoksi esittäytynyt baarimikko sanoi.

"O-olen Melánja, hauska tutustua", Mel sanoi innoissaan.

"Ajattelin vaan, haluaisiko Herra Asko tavata toistekkin?", Mel kysyi ujosti.

"Tottahan toki, ei noin kauniin naisen kutsusta voi kieltäytyä ja muuten, sano vaan Asko", Asko vastasi.

"Selvä, tässä puhelin numeroni, jos haluat soittaa", Mel sanoi ja antoi Askolle lapun.

"Okei, no tässä minun numeroni, soittele", Asko antoi myös lapun ja alkoi hoitaa erästä tilausta.

Mel kiitti ja lähti kotiin."Voisiko tämä olla rakkautta ensisilmäyksellä?", Mel haaveili.

Pian Mel olikin jo koti pihassa. "Illalla voisin kysyä Askoa ulos...", Mel suunnitteli.

Pienet päiväunet virkistävät mukavasti. Mel meni nukkumaan, jotta jaksaisi valvoa illalla.

Ennen auringon laskua, Mel heräsi ja soitti Askolle. "Tuota... Asko... Haluaisitko lähteä treffeille kanssani?", Mel kysyi hieman änkyttäen. "Tottahan toki, odotinkin milloin soittaisit, Nähdään hetken kuluttua, minulla on sinulle yllätys", Asko snaoi ja katkaisi puhelun.

Jännitystä tihkuen, Mel kävi kylvyssä ja siistiyty. Täytyyhän ensitreffeillä näyttää hyvältä.

Pian taksi kaahasikin pihaan ja Mel astui autoon jännitystä tihkuen.

Päämääränä oli romanttinen puisto. Kyllä Melánja oli osannut odottaa yllätystä, mutta ei näin ihanaa.

"Olet sinä kyllä aika ketku", Mel sanoi nauraen.

"No, mitäs valitsit tällaisen hurmurin",Asko sanoi leikillään.

"No enpäs valinnut, valitsin vaon sellaisen miehen, joka vaikutti mukavalta", Mel sanoi ja katsoi Askoa silmiin.

"Ja sitä paitsi... Olet sinä kyllä aika namu.", Mel sanoi ujosti.

"Kiitos. Olethan sinäkin kaunis. Mistä sinä muuten olet kotoisin, sinulla on hauska korostus?", Asko kysyi.

"Voi, oletkin ensimmäinen täällä joka kysyy sitä. Olen Venäjältä", Mel vastaisi.

Muutaman tunnin kuluttua, Mel ja Asko makoilivat kostealla nurmikolla pensasaitojen välissä ja tähdet tuikkivat kauniisti taivaalla.

"Silmäsi loistavat kuin tähdet taivaalla ja olet kaunis kuin enkeli", Asko leperteli Melille.

"Oi, Kiitos.", Mel sanoi.

"Voisitko sanoa jotain venäjäksi? Haluaisin kuulla miltä se kuullostaa pehmeiltä huuliltasi", Asko kysyi.

"Tietty. YA lyublyu tebya", Mel sanoi pehmeästi.

"Mitä se tarkoittaa?", Asko kysyi.

"Minä rakastan sinua", Mel kuiskasi.

Noin keskiyöllä pari ensimmäisen yhteisen suudelmansa.

Ja niin päädyttiin tanssimaan hitaita. Puistossa ei ollut ketään muuta, joten pari pystyi kuiskimaan toisilleen hiljaisuudessa.

Hetkeä myöhemmin pari istui penkillä suutelemassa. Onneksi kadulla ei liikkunut ketään, sillä muuten Mel ja Asko olisivat saaneet paheksuvia katseita ämpäreittäin.

"Tavataan toki toistekkin", Asko ehdotti.

"Sopii", Mel sanoi haltioissaan. Onko olemassa rakkautta ensisilmäyksellä?

Ja niin treffit aikanaan päättyivät. Se oli molemmille haikea hetki, sillä vastahan sitä oltiin päästy alkuun.

Mel soitti taksin ja pian taksi karauttikin tontin reunalle. Taksissa istuessaan, Mel katseli vielä Askoa, joka oli jäänyt puistoon.

 ***

Eli tällaista tällä kertaa... Osasta tulikin hieman lyhyempi, kuin suunnittelin, mutta eipä se kai mitään. Edelleen kommentit ovat tervetulleita.