Taas uusi osa. Osan nimi on hieman typerä, mutta halusin siitä sellaisen, ettei heti arvaisi tapahtumia. En kylläkään mene takuuseen osan laadusta, mutta toivottavasti ei ole aivan kamala. Ja nyt suuremmitta saarnoitta (onkohan tuo edes sana) pääsette osan parii...

 

***

 

Häiden jälkeen elämä palasi niin normaaliksi, kuin se nyt voi palata. Mel ja Asko kävivät molemmat töissä, mutta silti rahaa ei ollut tarpeeksi.

Asko halusi saada paremman työpaikan. Elämän tavoitteensa vuoksi, hän halusi lainvalvonta-uralle, mutta sopivaa työtä ei löytynyt. "Ei jälleen mitään", Asko tuhahti mielessään.

Muutamina iltoina Asko ja Melánja makoilivat sängyssä kahdestaan.

Tähänhän se useimpina iltoina johti, mutta välillä pari vain nautti toistensa seurasta.

Kun rahaa oli hieman kertynyt, maalattiin Askon ja Melin huoneen seinät.

Huoneeseen ostettiin myös baletti-tanko. "Harrastin balettia 5-vuotiaana. Kyllä tämän pitäisi sujua", Mel ajatteli yrittäessään joitain liikkeitä.

Kuukausi häiden jälkeen, Melillä oli ollut usein huono-olo. Asko epäili Melin saaneen jonkin taudin, mutta Mel ei halunnut olla pois töistä, vaan esitti mahdollisimman tervettä.

Nyt, kun Melin vointi oli mennyt huonommaksi, Asko heräsi usein aikaisin aamulla ja teki aamupalan valmiiksi.

Askolle jäi myös suuri osa kotitöistä. "Mel saisi mennä lääkäriin. Ei tuo mitään tavallista flunssaa voi olla", Asko mietiskeli usein siivotessaan.

Kaikkien kotitöiden lisäksi, Asko kävi ahkerasti töissä. Rikollis-uralta olisikin helppo siirtyä lainvalvojaksi.

Asko oli viikon jankannut Melille, että tämän pitäisi ottaa lomaa töistä ja viimein Mel suostuikin. Hän vietti usein aikaansa kylvyssä. Se oli yksi niistä harvoista paikoista, joissa ei tullut kylmä. Syksy oli jo pitkällä ja talon seinät päästivät kylmän ilman sisälle. Ovikin oli todella surkea, eihän se pitänyt yhtään kylmää.

Nyt, kun Mel oli lomalla, oli hän innostunut ruoanlaitosta. "Tämähän on mukavaa puuhaa ja hellan vieressä on lämmin", Mel pohdiskeli yksinään. Hän oli vaihtanut päällensä lämpimämmät vaatteet, koska ei kylmässä ilmassa tarkene ihan kesämekolla.

Kun Mel oli syömässä, Asko oli juuri päässyt töistä ja tuli istumaan Melánjan viereen.

"Kuuleppas Mel... Olet ollut jo kuukauden kipeänä ja pomosi varmasti ihmettelee. Kannattaisiko käydä lääkärissä", Asko kysyi.

"Miksi ihmeessä? En ole kipeä, voisin mennä töihin vaikka heti, jos vain antaisit luvan", Mel sanoi.

"Antaisinhan minä luvan, jos olisit oikeasti terve. Luuletko etten herää siihen kun lähdet yöllä alakertaan oksentamaan?", Asko sanoi.

"Hmh... No ehkä voisin sitten käydä lääkärissä. Mutta olen varma ettei tämä ole mitään vakavaa. Pelkkä syysflunssa", Mel sanoi.

"Vai pelkkä syysflunssa. Voi Mel kulta, olet ollut sairaana jo yli kuukauden, ei se voi olla täysin normaalia", Asko sanoi.

"No... Hyvä on, minä menen lääkäriin. Saatpahan sinä edes mielenrauhan.", Mel sanoi ja lähti yläkertaan.

 

 Välissä lastenhuoneen seinät maalattiin. Vaikka se on sininen, se käy pojalle tai tytölle.

Mel oli käynyt lääkärissä ja siellä oli selvinnyt, että Mel odotti lasta. Mel vaihtoi löysempiin vaatteisiin, vaikka raskaus ei vielä kovin hyvin näkynytkään. (Okei pakko myöntää. Minulla on raskausvaate hack)

Mel myöskin leikkasi hieman hiuksiaan ja värjäsi ne hieman vaaleammiksi. Hän vähensi myös meikkiä.

Muutaman viikon kuluttua, kun Mel oli lähdössä kävelylle, hän näki maassa kirjeen.

 Viestin päällä luki  "Melánja Kazakov". Niinpä Mel otti viestin käteensä ja päätti mennä lukemaan se sisälle.

Melánja meni keittiöön istumaan ja avasi kirjeen. Hän luki sen hiljaa mielessään ja luettuaan kirjeen, hän heitti sen lattialle.

Asko sattui olemaan paikalla ja tuli katsomaan mikä Melillä oli.

"Kulta, mikä nyt on. Onko jotain tapahtunut?", Asko kysyi.

Mel oli hetken hiljaa ja sanoi sitten hiljaa: "Kirje oli lääkäristä... Testeissä oli selvinnyt... että... Minulla on...". Hän ei saanut sanottua lausettaan loppuun, vaan purskahti itkuun.

"No niin kulta, ei mitään hätää. Olet ilmeisesti järkyttynyt jostakin. Mene lepäämään, niin minä kyllä hoidan kaiken muun", Asko sanoi ja halasi Meliä. Asko saattoi Melin sänkyyn ja tuli takaisin alakertaan.

Askokin päätti lukea kirjeen. Täytyisihän hänenkin tietää, miksi Mel oli niin järkyttynyt. "Hmm... Onko Melillä siis jokin sydänvika, johon ei ole parannuskeinoa? Mitä ihmettä? Ilmankos hän olikin järkyttynyt", Asko ajatteli lukiessaan kirjettä.

Seuraavana aamuna...

"Mel, oletko kunnossa?", Asko kysyi.

"Mmm.. No.. En oikeastaan, mutta tarvitsen vain vähän aikaa", Mel sanoi.

"Ymmärrän sen, mutta jos haluat puhua... Niin minä kyllä kuuntelen", Asko sanoi.

"Tiedän. Kaikki on hyvin", Mel sanoi ja hymyili surullisesti.

 

Kuukaudet kuluivat nopeasti ja pian olikin synnytyksen aika. Mel oli menossa syömään, mutta vauva päättikin tulla. Asko oli jo mennyt nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi aikainen herätys.

***

 

Okei eli sainpas vihdoinkin tehtyä tämän. En todellakaan ole tyytyväinen tähän osaan. Loppu meni nyt vähän pikakelauksella, mutta ei voi mitään. Välissä menin hieman sekaisin, mutta toivottavasti se ei paljoa ainakaan häiritse. Osa oli myös paljon lyhyempi kuin edelliset. En lupaile seuraavasta osasta mitään vielä, mutta kyllä sekin sieltä aikanaan tulee. Ai nii, kommentteja kiitos!