Sainpas vihdoinkin tehtyä tämän osan! Tämä on siis vasta a-osa, joten b-osa tulee mahdollisimman nopeasti perään. Tämä osa olkoon omistettu niille, jotka halusivat lisää Aleksanteria. Alexia nähdään sitten jatkossa lisää, sen lupaan. No jos nyt enempiä saarnaamatta päästäisin teidät lukemaan.

 

***

 

 

Susannan katoamisen jälkeen, Aleksanteri oli joka ilta valvonut pitempään kuin ennen ja odottanut isänsä ja Mantan nukahtamista. Kun muut nukkuivat, Aleksanteri hiippaili huoneestaan ja varoi herättämästä ketään.

 Aleksanteri avasi hiljaa Susannan huoneen oven ja kävi tarkistamassa, jos Susanna olisi jo palannut. Tämän hän teki joka ilta myöhään, mutta tuloksetta. Silti Aleksanteri jaksoi joka ilta valvoa pitkään ja herätä tarpeeksi aikaisin koulubussin kyytiin. Valvominen näkyi kyllä kokeiden numeroissa, mutta Aleksanteri pärjäsi tarpeeksi hyvin läpäistäkseen luokkansa.

***

Aleksanteri oli herännyt aikaisin lauantai-aamuna. Heti herättyään, hän kaivoi laatikosta lelun ja leikki sillä pari tuntia, ennen kuin talon aikuiset heräsivät. Heti herättyään Asko meni laittamaan aamiaista ja Manta meni Aleksanterin huoneeseen. Aleksanterin hymy hyytyi pian, tämän nähdessä Mantan katsovan vihaisesti.

"Laita se lelu pois ja ole hiljaa! Aamiainen on kohta valmis, eikä isäsi pidä viivyttelystä", Manta tiuskaisi äkäisenä.

"Selvä... Tulen pian", Aleksanteri sanoi hiljaa ja allapäin. Aamu oli alkanut hienosti, mutta aina kun Manta näytti naamaansa, päivä oli pilalla. Aleksanteri oli alkanut ihmetellä Mantan kasvavaa vatsaa ja tämän outoa pukeutumista. Ennen Mantalla oli merkki vaatteet joka päivä päällä , mutta nyt vain joku vaalea pusero. Ehkä Manta oli lihonut, eivätkä entiset vaatteet enään mahtuneet päälle. Kuka tietää?

 

Aleksanteri nousi nopeasti ja paiskasi lelun laatikkoon, miettien samalla Susannaa.

"Missähän Susanna nyt on? Tuleekohan hän pian kotiin?"

 

Alhaalla Asko jo asettelikin räiskäleitä pöydälle.

"Kulta. Missä käytöstapasi ovat? Eikös se mene niin, että naiset ensin ja niin edelleen?", Manta kysyi ärtyneenä.

"Anteeksi rakas... Muistan sen seuraavalla kerralla", Asko sanoi alistuneena.

Manta oli ollut tavallista äreämpi heti Susanna karattua, eikä tiuskimiselle tuntunut näkyvän loppua. Aina piti ajatella Mantaa ensin.

 

 Aurinko oli jo noussut, kun Aleksanteri viimein pääsi pöydä ääreen.

"Minähän sanoin, että kiirehdi", Manta tiuskaisi.

"Tiedän", Aleksanteri vastasi lyhyesti.

"Kurittomia nuo nykyajan lapset", Manta puuskahti.

"Isi, onko Susannasta kuulunut mitään?", Aleksanteri kysyi.

"Ei ole", Asko vastasi hieman surullisena.

Aleksanteri jäi vain tuijottamaan ruokaansa ja säpsähti puhelimen pirinään.

"Minä vastaan", Aleksanteri huudahti ja juoksi puhelimen luo.

"Älä juokse sisällä Alex", Manta huomautti.

"Älä kutsu minua sillä nimellä", Aleksanteri vastasi eikä kuunnellut muuta.

Aleksanteri kurkotti puhelimeen, muistaen taas Susanna. Susanna kutsui Aleksanteria aina nimellä Alex, siksi Manta ei saanut käyttää sitä nimeä. Puhelin oli vielä hieman liian korkealla, joten Aleksanteri joutui käyttämään pientä koroketta ylettyäkseen siihen.

"Aleksanteri Kazakov puhelimessa", Hän vastasi.

"Hei, onko isäsi nimi Asko Kazakov?", kuului ääni langan toisesta päästä.

"On. Miten niin?", Aleksanteri vastasi.

"Haluaisin hänet puhelimeen. Onko hän kotona?", ääni jatkoi.

"On. Odota hetki niin haen hänet", Aleksanteri sanoi.

"Isi, joku tyyppi kyselee sinua", Aleksanteri sanoi Askolle ja istui takaisin ruokansa ääreen.

"Oliskohan siellä joku, joka tietää Susannasta?", Asko sanoi toiveikkaana ja meni puhelimen luo.

"Asko Kazakov", Asko vastasi puhelimeen.

Puhelimesta kuului hiljaista puhetta ja Asko yritti kuunnella kaiken tarkasti.

"Selvä, ymmärrän. Kerron muille", Asko sanoi hiljaa, eikä ollut uskoa korviaan.

Heti puhelun loputtua, Askon työauto saapui hakemaan häntä töihin, joten asia selvitettäisiin illalla.

"Kerron teille töitten jälkeen", Asko ilmoitti Aleksanterille ja Mantalle. Asko juoksi kyytinsä luo, käytyään vaihtamassa ensin vaatteet.

***

 Askon lähdön jälkeen Manta meni makoilemaan sängylle ja lukemaan lempi kirjaansa, "Kuinka kasvatat lapsesi?"

 

Sivua kääntäessään, Manta mietti Susannan paluuta.

"Mitä, jos Susanna palaakin? Mitähän Asko siihen sanoo? Toivottavasti Suski pysyy siellä missä onkin. Ei sellaista kapinallista teiniä tänne kaivata", Manta pohdiskeli.

 

Luettuaan kirjastaan muutaman luvun, Manta päätti mennä suihkuun. Tälläkin kertaa, hän sai kokea sen kylmän suihkun, jonka joutui joka kerta kestämään. "Talo alkaa hajota käsiin, eikä Askokaan ajattele muuta kuin Susannan kotiin paluuta. Hyvä kun töihin edes lähtee. Sanoo vaan aina, että kun Susanna palaa, voidaan muuttaa. Mitä jos ei palaakkaan?", Manta mietiskeli yrittäessään peseytyä kylmällä vedellä.

***

Kun Asko viimein pääsi töistä, hän meni suoraan ruokapöydän ääreen istumaan ja miettimään.

"Miten kertoisi sellaisen asian? Varsinkin Aleksanteri ottaisi asian raskaasti, vaikkei tämä helppoa ole minullekkaan"

 

"Isi, tulit jo", Aleksanteri huomasi ja meni myöskin penkille istumaan.

"Joo, pääsin tänään vähän aikaisemmin", Asko sanoi hiljaa.

 

"No?", Aleksanteri kysyi.

"Mitä?", Asko vastasi.

"Sinun piti kertoa jotakin töiden jälkeen", Aleksanteri selitti.

 

"No... Jos kuitenkin odottaisimme Mantaa", Asko ehdotti ja kuuli Mantan kävelevän yläkerrassa.

"Okei", Aleksanteri vastasi pettyneenä.

 

Pian Mantakin pääsi paikalle ja jäi seisomaan penkin viereen.

"No, kerro se asiasi nyt. Minua väsyttää ja olen menossa nukkumaan", Manta sanoi ärtyneenä.

"Istu alas. Pääset kyllä nukkumaan", Asko sanoi rauhallisesti ja Aleksanteri vain mulkaisi Mantaa vihaisesti.

 

Vihdoin, kun Mantakin oli päässyt istumaan, Asko aloitti.

"En tiedä miten sanoisin tämän, joten sanon vain suoraan... Aleksanteri, äitisi on kuollut", Asko sanoi katsoen Aleksanteria.

Aleksanteri vain tuijotti isäänsä, eikä meinannut uskoa tämän sanoja. Manta sen sijaan hymyili.

 

Äkkiä Aleksanteri oli hypännyt tuolilta ja lähti nopeasti huoneeseensa.

"Aleksanteri, älä mene", Asko yritti estää, mutta Aleksanteri vain jatkoi matkaansa päättäväisesti.

"Rakas, mitä on tapahtunut? Siis, kuinka ex-vaimosi kuoli?", Manta kysyi välittämättä Aleksanterista.

 

"No, siis poliisit olivat kai löytäneen Melánjan kuolleena kodistaan. Naapurit olivat kai ihmetelleen, kun häntä ei ollut näkynyt moneen päivään ulkona", Asko selitti.

"Todellako? Tiedätkö mihin hän kuoli?", Manta kysyi vielä.

"Poliisi ei osannut sanoa mitään, mutta on minulla omat epäilykseni", Asko sanoi.

"Mitä sitten epäilet?", Manta jatkoi kysymyksiään.

"No, hänellä on ollut sydän vikoja, joten ehkä sydän petti...", Asko ei halunnut jatkaa pitemmälle.

"No, onhan tuo varmaan vaikeaa Aleksanterille, mutta ei sitä kannata jäädä pohdiskelemaan. Hän oli kuitenkin vain ex-vaimosi. Te erositte", Manta sanoi sydämettömästi.

"Niinpä kai...", Asko sanoi hämmentyneenä tulevan vaimonsa käytöksestä. Ei kukaan voinut noin sydämetön olla.

Manta vain yritti näyttää hieman kauhistuneelta uutisesta, mutta todellisuudessä hän oli iloinen. Nyt olisi Askon entinen vaimokin poissa pelistä, joten pian hän saisi Askon omakseen.

 

Asko nousi tuolilta ja oli lähdössä.

"Minne olet menossa?", Manta kysyi.

"En tiedä vielä. Tarvitsen aikaa selvitellä ajatuksia", Asko sanoi poissa olevasti.

"Tule sitten ennen pimeää. En todellakaan halua joutua peittelemään Aleksanteria.

"Tulen tulen... Mietin vaan...", Asko sanoi.

 

"No mitä?", Manta kysyi miettien samalla miksi häntä edes kiinnosti tietää.

"Sitä vaan, miten käy kun Susanna palaa?", Asko sanoi.

"Sanoisin mieluummin, jos Susanna palaa", Manta sanoi.

"Kyllä hän palaa... Olen varma siitä. Kyllä joku hänet löytää", Asko sanoi varmasti.

 

***

 

Eli siis a-osa valmis vihdoinkin. Kirjoitan b-osan sitten kun ehdin, luultavasti vielä tämän päivän aikana, mutta en lupaa mitään. Osa tekstistä saattaa olla tönkköä, sillä kirjoitin sitä aika väsyneenä.

Kommenttia saa/pitää jättää. Ne piristävät aina ja saan niistä usein ideoita jatkoon.