No niin... Sainkin tämän extran tehtyä nopeammin kuin kuvittelin :) Nyt jäävätkin extrat taas hetkeksi ja keskitytään perijälinjan elämään. Nyt lukemaan:

***

Margareta muutii suureen omakotitaloon poikaystävänsä kanssa. Yläkerta oli vielä lähes tyhjillään, sillä kaksikko mahtui asumaan alakerran huoneissa. Talon pihalla oli mahdollisuus puutarhalle, mutta ainakaan vielä sille ei ollut tullut käyttöä.

Margareta oli seurustellut jo jonkin aikaa rakkaansa, Jounin, kanssa, mutta ei ollut kertonut suhteestaan kenellekään. Hän halusi pitää tiedon salassa, koska kuvitteli häähössötyksen alkavan heti. Margareta ei ollut vielä edes ajatellut naimisiin menemistä, eikä sillä vielä kiire olisikaan.

Vaikka Margareta ei halunnut sitoutua keneenkään, sai hän ensisuudelmansa Jounilta.

Helliä hetkiä vietettiin usein ja Jouni olikin oikein ihana ja huomaavainen mies.

Margareta ei ollut vielä ihan varma tunteistaan Jounia kohtaan, mutta toistaiseksi Jounin kanssa oleminen tuntui hyvältä.

Illalla Margareta ja Jouni juttelivat päivän tapahtumista ja vain loikoilivat sängyllä sylikkäin.

Välillä yksi asia johti toiseen, eikä sängyllä loikoilu jäänyt ihan siihen.

***

Margareta oli selittänyt Jounille, ettei haluaisi koskaan naimisiin, koska sitoutumien loppu elämäksi pelotti häntä hieman - tai itse asiassa todella paljon. Jouni hyväksyi tämän, sillä ei hänellä itselläänkään ollut sen suurempia haluja sitoutua loppu elämäkseen. Ja hääthän olivat tunnetusti suuri rahasyöppö, eikä Jouni halunnut maksaa pennikään liikaa.

Päivisin, kun Jouni oli töissä, Margareta maalaili aikansa kuluksi. Kyllä hän suunnitteli töihin menoa, mutta sopivaa paikaa ei vaan ollut tullut vastaan. Niinpä Margareta päätti suosiolla jäädä kotiin ja tienata edes vähän rahaa maalauksillaan.

Illalla Jounin saapuessa töistä, pääsivät päivän aikana patoutuneet tunteet taas valtaan ja molemmat liimautuivat toisiinsa kiinni loppu yöksi.

***

Muutaman kuukauden kuluttua ylämäki tyssäsi kuin seinään, kun Margareta huomasi olevansa raskaana. Hän ei ollut koskaan ajatellut äitiyttä, eikä ollut aikonut koskaan hankkia lapsia, mutta tässä sitä oltiin.

"Enpä uskonut tämänkään päivän tulevan... En ole vielä valmis äidiksi. Olen juuri ja juuri yli kaksikymmentä ja minulla olisi elämä vasta edessä. Nyt joudun luopumaan kaikesta lapsen takia."

Raskaus oli jo muutenkin suuri ja vaikea asia sulattaa, eikä asiaa helpottanut se, että Jouni sai potkut töistä. Rahaa ei ennestäänkään ollut kovin paljoa ja nyt olisi lapsikin tulossa.

Monena päivänä Jouni istuikin keittiössä masentuneena ja mietti tilannetta. Jostain töitä olisi saatava, mutta mistä.

Monena yönäkin Jouni heräsi ajatuksiinsa, eikä saanut enää unta.

Yleensä hän meni yälkertaan tietokoneelle ja selaili läpi työpaikkoja. Lähetti hän muutaman hakemuksenkin, mutta yhteenkään ei vastattu.

***

Ajan kuluessa, rahatilanteesta huolimatta, Margareta alkoi hyväksyä raskautensa.

"Susannakin selvisi lapsesta ja hän sentään oli vielä minuakin nuorempi, joten kaipa minäkin selviän. Ja onhan minulla Jouni"

Kun Margareta alkoi hyväksyä raskautensa, alkoi hän samalla nauttia siitä. Nainen vietti paljon aikaa lämpimässä kylvyssä ja mietiskeli samalla sopivia nimiä lapselle.

Myös nukkuminen lukeutui Margaretan lempiharrastuksiin. Raskaus vei paljon voimia, eikä pelkillä yöunilla jaksanut koko päivää. Siksipä oli mukava ottaa pienet torkut Jounin etsiessä töitä.

Jouni oli lähes yhtä innoissaan lapsesta. Eniten molempia huolestutti se, miten rahat riittäisivät ja varsinkin Jouni murehti rahatilannetta.

Eräänä iltana Jounilla kuitenkin oli hyviä uutisia kerrottavana.

"Sain vihdoinkin työpaikan", Jouni kertoi innoissaan.

"Todellako? Hienoa!", Margareta intoili.

Rahahuolet katosivat kuin tuhka tuuleen ja molemmat pääsivät nyt keskittymään täysin lapseen.

***

Parin viikon päästä Margaretan synnytys käynnistyi. Jouni oli yläkerrassa tietokoneella hoitamassa joitakin työasioita, eikä kuullut Margaretan huutoa.

Synnytys sujui onneksi nopeasti ja ongelmitta kotona, eikä mennyt kauaakaan kun Margareta piteli sylissään pientä poikaa. Margareta antoi pojalle nimeksi Jonas ja uskoi nimen kelpaavan Jounillekin.

"Oletpas sinä suloinen pikku pallero"

Jonas sai yläkerrasta oman söpön huoneen, joka sisustettiin rauhallisen vaaleansiniseksi.

Huoneeseen oli hankittu myös tulevaisuutta ajatellen valmiiksi lelulaatikko ja potta, mutta niille tulisi käyttöä vasta muutaman vuoden kuluttua.

Margareta vei pojan kehtoon ja jäi vielä katselemaan, kun Jonas nukahti. Hän ei saanut silmiään irti lapsestaan, joka makasi niin suloisesti kehdossa ja tuhisi rauhallisesti. Ehkäpä äidinvaistot alkoivat heräillä pikku hiljaa.

Pian Jounikin tuli huoneeseen ja katsoi poikaansa hymyillen. Sitten mies kaappasi Margaretan suudelmaan.

"Hän on niin täydellinen pikku pallero", Margareta kuiskasi.

***

Tämä olikin nyt hieman pitempi extra ja se meinasi venyä vieläkin pitemmäksi, mutta onnistuin tiivistämään aika paljon. Olihan minulla vielä jotain sanottavaa, mutta en sitä nyt tässä muista.