No niin... Viimeinkin sain tämän tehtyä. Meni jotenkin hirveän kauan saada kuvattua koko osa ja silti se jäi mielestäni aika lyhyeksi. Nyt päästänkin teidät jo lukemaan ja tietenkin lopussa kommentoimaan:

***

Eräänä iltana, ennen nukkumaan menoa, Asko löysi Aleksanterin sohvalta nukkumasta ja meni herättelemään tätä.

Aleksanteri heräsi hetken kuluttua ja nousi istumaan.

"Mitäs sinä täällä nukut? Ja oletko kipeä, näytät hieman flunssaiselta?", Asko uteli.

Asko ei antanut Aleksanterille puheenvuoroa, vaan passitti tämän heti nukkumaan.

Aleksanteri ihmetteli hieman isänsä outoa käytöstä, mutta meni silti mieluusti nukkumaan omaan sänkyynsä.

Aamulla Manta olikin jo kertomassa Askolle suuria uutisia.

"Kulta... Taidan olla taas raskaana", Manta sanoi hieman epävarmasti.

"Mahtavaa! Saamme vielä toisen lapsen", Asko hihkui.

"Niin, siitä minun pitikin sanoa...", Manta sanoi.

"Kuule, en haluaisi enää lapsia. Minulle riittä Margareta", Manta selitti.

"Ai... No mitä olet ajatellut?", Asko kysyi.

"No, olen harkinnut aborttia, mutta luulen että olet sitä vastaan", Manta sanoi.

"Aborttia? En tietenkään salli sitä. Eikö ole muita vaihtoehtoja?", Asko kysyi.

"Mitä muka? En halua lasta", Manta kysyi.

"No, emmekö me voi kasvattaa vielä yhtä lasta?", Asko aneli.

"No ei!", Manta vastusti vahvasti.

"No, entä adoptio?", Asko kysyi.

"Ai että adoptoisimme vielä lisää kakaroita!", Manta huudahti vihaisena.

"Ei, vaan antaisimme lapsen adoptoitavaksi. Silloin meidän ei tarvitsisi kasvattaa sitä ja se saisi silti elää", Asko selitti.

"No, kaipa se käy. Mutta heti kun lapsi syntyy, saat raahata sen pois täältä", Manta varmisti.

"Selvä. Vien sen pois hetki kun haluat", Asko sanoi hieman surullisena. Hän olisi halunnut vielä yhden lapsen.

Samana päivänä vietettiin Margaretan syntymäpäiviä. Aleksanteri ei ollut vieläkään herännyt, joten hän ei päässyt näkemään Margaretan kasvua. Suski sen sijaan oli ilmaantunut paikalle vasten tahtoaan.

Manta auttoi tytärtään puhaltamaan kynttilät kakun päältä ja niin Margareta pääsi kasvamaan.

Margaretasta kasvoi oikein sievä koululainen, joka muistuttaa paljon molempia vanhempiaan.

***

Illallisella Margareta alkoi kyselemään kaikenlaista.

"Äiti, miksi Aleksanteri ei tule syömään?", tyttö kyseli.

"Mene kysymään sitä häneltä. En minä voi kaikkea tietää", Manta tiuskaisi.

"Aleksanteri on vain väsynyt, kyllä hän huomenna viettää aikaa kanssasi", Asko kommentoi.

"Niin, mutta jos Aleksanterilla on flunssa, niinkuin isäsi sanoo, et mene kyllä lähellekään häntä", Manta sanoi.

"Miksen? Minä voin hoitaa sen takaisin terveeksi", Margareta selitti.

"Et vain mene. Mitä jos sairastut itsekin johonkin kuolettavaan tautiin", Manta sanoi.

"Kuolettavaan? Ei kai Aleksanteri kuole?", Margareta kysyi kauhistuneena.

"Ei tietenkään kuole", Asko sanoi nopeasti.

"Ainahan on mahdollisuus, että se on jotakin flunssaa pahempaa", Manta muistutti.

"Onhan se, mutta Aleksanterilla on pelkkä tavallinen flunssa", Asko sanoi.

"Niinhän sinä sanot, mutta eihän sitä ole tutkittu", Manta väitteli.

"Ai oikein haluat Aleksanterin kuolevan", Asko kysyi vihaisena.

"No... Eipähän olisi aina tiellä", Manta tiuskaisi.

"Tiellä? Kukahan hoiti Margaretaa, kun sinä et jaksanut?", Asko kimpaantui.

"Älä jaksa kiistellä", Manta sanoi.

Margareta katseli keittokulhoaan surullisena. Mitä jos Aleksanteri kuolisikin, niinkuin Manta sanoo?

"Älä mene minnekään kun puhun sinulle", Manta komensi.

"Saan tehdä mitä haluan. Olen aikuinen ihminen, enkä sinun orjasi", Asko vastasi.

"Aikuinen ihminen ei suutu tyhjästä", Manta sanoi.

"Tyhjästä? Oma vaimo toivoo, että poikani olisi kuollut. Onko se tyhjästä suuttumista?", Asko kysyi ja lähti.

***

Oli viimein Suskin syntymäpäivien aika ja Suski hyppeli innoissaan. Vihdoinkin hän pääsisi muuttamaan omaan kotiin Sergein kanssa.

"Äidillä onkin tänään synttärit! Ja ihan kohta sinäkin saat oman huoneen, kun me muutetaan kahdestaan jonnekin", Suski jutteli iloisena pojalleen.

Sergei vain kikatteli innoissaan.

Niin Suski puhalsi kynttilät kakun päältä ja muutti tyylinsä hieman aikuisemmaksi. Hän päätti myös, että teini-ikä sai jäädä oikein taakse ja otti takaisin käyttöön oikean nimensä.

Asko tuli heti onnittelemaan tytärtään.

"Olet kasvanut niin nopeasti, etkä missään parhaissa olosuhteissa. Toivottavasti pääset nyt viimein nauttimaan elämästäsi", Asko sanoi.

"Niin. Uskon, että voin nauttia elämästäni. Olen jo hieman etsiskellyt asuntoa, jotta voisimme Sergein kanssa viimeinkin muuttaa", Susanna kertoi.

"Aiotko muuttaa heti, kun saat asunnon? Etkö jäisi vielä muutamaksi kuukaudeksi?", Asko kysyi.

"No en varmasti jää", Susanna tiuskaisi.

"Mutta miksi? Aleksanterikin olisi varmasti iloinen jos jäisit", Asko yritti suostutella.

"En kestä enää Mantaa. Se nainen on kiusannut minua ihan tarpeeksi", Susanna sanoi.

"Niin... No, jos todella haluat muuttaa. Olet jo täysi-ikäinen, joten saat päättää itse asioistasi", Asko sanoi.

"Kiitos isä", Susanna sanoi ja halasi Askoa.

Myöhemmin illalla, Susanna meni nukkumaan hieman haikein mielin. Kyllä hän halusi muuttaa, mutta olisi hän halunnut jäädä tännekin ja olisi jäänytkin ilman Mantaa. Nyt ainoa oikea ratkaisu oli muuttaa pois, vaikkapa äidin vanhaan taloon.

"Onhan se tietysti harmillista jättää Aleksanteri flunssaisena Mantan armoille, mutta kaipa hän pärjää...", Susanna ajatteli vielä ennen nukahtamista.

Seuraavana aamuna Aleksanteri olikin huonommassa kunnossa kuin odotettiin. Hän tuli yläkertaan valittaen huimausta, mutta...

...ei päässyt pitkällekään, kun pyörtyi ja kaatui lattialle. Asko pomppasi heti tuolistaan ja juoksi poikansa luo ja huusi samalla Susannan paikalle.

Susanna oli saada hermoromahduksen nähdessään veljensä tajuttomana lattialla.

"Susanna, soita ambulanssi. Aleksanteri täytyy saada hoitoon, ei tämä tavallista flunssaa voi olla", Asko sanoi yrittäen pysyä rauhallisena samalla kun Susanna panikoi.

Susanna juoksi heti puhelimen luo. Hän näppäili hätänumeron muutamaan kertaan väärin, mutta sai viimein paineltua oikean numeron.

Puhelimeen ei heti vastattu ja Susanna alkoi jo hermostua.

"No niin, vastaa jo..."

 Viimein joku vastasi puheluun ja kysyi mitä on tapahtunut. Susanna selitti nopeasti tilanteen yrittäen pitää äänensä tasaisena ja rauhallisena. Ääni puhelimessa antoi muutamia neuvoja ja sanoi lähettävänsä apua. Ambulanssi tulikin pian ja Aleksanteri kiidätettiin sairaalaan.

***

Kun muu perhe oli matkalla sairaalaan, alkoi Mantan synnytys. Manta syytti Aleksanteria siitä, ettei kukaan muu, Margaretan lisäksi, ollut juuri sillä hetkellä kotona.

Ja niin Manta synnytti toisen tytön. Hän antoi tytön nimeksi Amalia ja kaivoi tälle Margaretan vanhan kehdon. Amalia oli kuin kopio Margaretasta.

***

Kaupungin sairaala oli pieni ja kodikkaan näköinen laitos, eikä näyttänyt ollenkaan tavalliselta sairaalalta.  Pihalla ei ollut edes ambulansseja tai muutakaan sairaalaan viittaavaa.

Aleksanteria saatin hereille jo ambulanssissa, mutta häntä pyydettiin jäämään muutamaksi päiväksi sairaalaan seurantaan. Lääkäreiden mukaan lepo tekisi hyvää, joten Aleksanteri nukkuikin suurimman osan ajastaan.

Lääkärit kävivät silloin tällöin tarkistamassa tilanteen, vaikka Asko ja Susanna eivät poistuneetkaan huoneesta.

Parin päivän päästä Asko päätti kysellä lääkäriltä tietoja.

"Tiedättekö mikä poikaani vaivaa? Olemme odottaneet jo kauan, eikä meille ole vielä kerrottu mitään", Asko kysyi.

"Emme tiedä mitään uutta. Teemme vielä lisää tutkimuksia", lääkäri, Marjatta, kertoi.

"Ettekö tiedä vielä mitään?", Asko kyseli.

"Emme vielä, mutta teemme parhaamme", Marjatta sanoi.

"No, tulkaa sitten ilmoittamaan heti kun tiedätte", Asko sanoi.

"Tietenkin", Marjatta sanoi ja lähti.

Monen tunnin odottamisen jälkeen, Asko lähti kyselemään olisiko lisää tietoja jo tullut.

"Isä, et voi koko aikaa ravata kyselemässä. Kyllä meille kerrotaan heti kun jotain selviä", Susanna sanoi hiljaa ja yritti olla herättämättä Aleksanteria.

"Käyn vain nopeasti", Asko sanoi ja lähti.

Aleksanteri nukkui rauhallisesti sängyssää tietämättä mitään ympärillään tapahtuvasta.

Asko palasikin pian. Susanna katsoi tätä kysyvästi ja odotti vastausta.

"Ei mitään uutta. Seuraavien kokeiden tulokset tulevat huomenna ja he kehottivat meitä menemään kotiin", Asko sanoi.

"En jätä Aleksanteria tänne yksinään", Susanna vastusti.

"En minäkään sitä haluaisi, mutta Manta varmasti kaipaa meitä jo", Asko sanoi.

"Niin, kaipaa sinua. Ei Manta minusta välitä ja yhtä vähän Aleksanterista", Susanna sanoi, "Jään tänne"

"Selvä. Minä käyn kotona ja tulen sitten takaisin", Asko sanoi.

***

No se olisi siinä. Tiedän, se oli todella lyhyt. Ja mielestäni se hyppi aika paljon, mutta seuraava osa on varmasti "tasaisempi". Nuo Margaretan ja Susannan synttärit vain hieman vaikeuttivat asiaa, mutta ei nyt puututa siihen. Ja nyt niitä kommentteja... :D