Jep, taas uusi osa. Tähän sain hirvittävän inspiraation tänään, kun lueskelin joitain seuraamiani legacyjä. No nyt voitaisiin kumminkin mennä osaa, joten nauttikaa...

***

 

Asko käveli mietteliäänä pitkin katua. Hän pysähtyi erään kaupan eteen ja meni sisään.

Asko suuntasi matkansa suoraan koruhyllylle. Pöydällä oli paljon erilaisia koruja ja muuta krääsää. Asko nyppi hihaansa hermostuneena ja parin tunnin tuskailujen jälkeen, hän löysikin etsimänsä.

"Toivottavasti hän pitää tästä..."

Asko meni maksamaan ostoksensa nopeasti ja katseli vielä hetken joitain vaatteita.

Asko oli juuri lähdössä, kun kuuli takaansa tutun äänen.

"Anna! Pitkästä aikaa. Mitenkäs sinulla on mennyt?", Asko kysyi ja halasi naista.

"Asko, voi kun ihana nähdä sinua! Minulla on mennyt ihan hyvin, vaikka eihän minulla vielä miestä ole. Mutta entäs miten sinulla menee? Kuulin, että menit naimisiin pari vuotta sitten", Anna vastasi.

"No, kyllähän minä naimisiin menin. Minulla on kaksi lastakin", Asko vastasi iloisesti.

"Vai lapsiakin! Voi, sinähän olet päässyt elämässäsi jo pitkälle. Voisinko joskus tulla käymään ja tutustua vaimoosi?", Anna kysyi.

"No tietenkin! Miksi et ole soitellut tai pitänyt muuten yhteyttä. Mehän sovimme pitävämme yhteyttä ja olevamme ystäviä", Asko sanoi.

"No.. On ollut hieman kiireitä töissä", Anna vastasi pian.

Ja niin jutustelu tuokio venyi iltaan asti ja pian Asko ja Anna muistelivat menneitä.

"Voi, en muistanutkaan miten mukava tyyppi olitkaan", Anna sanoi.

"No, eipä sinussakaan ole moittimista", Asko vastasi.

"Miksi muuten jätit minut? En ikinä oikein ymmärtänyt syitäsi", Anna kysyi.

"No... En mielelläni muistele niitä aikoja...", Asko vastasi vaivautuneena. Hän ei ikinä ollut pitänyt erosta puhumisesta.

"No, enhän minä sinua voi pakottaakkaan. Olisin vain halunnut tietää", Anna sanoi hieman pettyneenä.

"Mutta nythän minä sen keksin! Sinähän voisit lähteä parille lasilliselle kanssani. Tässä lähellä on hieno ravintola. Sielä on todella kaunista pimeällä", Anna selitti innoissaan.

"Mitäh?! Onko jo pimeää? En huomannut ollenkaan ajan kulua", Asko sanoi hädissään.

"Voi, minun täytyy nyt kyllä mennä. Vaimo suuttuu, jos en ole pian kotona. Oli mukava jutella, soitellaan", Asko sanoi kiireesti ja alkoi tehdä lähtöä.

"Ai.. No oli mukavaa. Soitellaan", Anna sanoi pettyneesti.

Pian Asko lähtikin ja jätti Annan seisomaan kaupan edustalle.

"Mel kyllä tappaa minut..."

Viimeiset pari kilometriä Asko juoksi.

"Onkohan Mel jo nukkumassa? Toivottavasti ei, haluan selvittää tämän", Asko mietti lähestyessään ovea.

Päästyään sisälle, Asko huomasi, että Melánja odottikin häntä kädet puuskassa. Hetken aikaa Asko vain seisoi ja tuijotti Melin rauhallisia silmiä. "Mel saisi aloittaa sodan, jos haluaisi", Asko mietti samalla kun tuijotti Meliä. Askoa alkoi pikku hiljaa pelottaa. Mel oli liian rauhallinen, eikä tehnyt muuta kuin tuijotti. Hetken tuijotuksen jälkeen, Mel alkoi huutaa Askolle.

"Tiedätkö yhtään mitä kello on?!!!! Se on kuule yksi yöllä! Lupasit tulla ennen pimeää, ja nyt olen odottanut sinua täällä puolille öin!!", Mel huusi.

Asko oli hieman hämmästyny. Oliko kello tosiaan niin paljon?

"Kuunteletko minua?!! Susannakin on ollut huolissaan ja sanoi, että olit kuulema jonkun naisen seurassa!! En edes halua tietää mitä kaikkea tapahtui!! Etkä edes haise alkoholilta, joten ihan selvinpäin toisten naisten luona!!! Taidatkin olla oikein naistennaurattaja!!"

"Mel, anna anteeksi. Se ei ollut sitä miltä näytti. Anna on vanha tutt...", Asko selitti.

"Älä selitä!! En halua kuulla selityksiä!! Olkoon vaikka entinen heilasi, ei sillä väliä!! Et osaa pitää lupauksiasi", Mel raivosi.

"Itse asiassa... Anna on ex-vaimoni...", Asko sanoi, eikä ajatellut sanojensa pahentavan tilannetta.

"Mitä?!!! Sinullako on ex-vaimo?!! No kuuleppas Asko..!! Nyt sinulla on toinenkin ex-vaimo!! En halua nähdä sinua enään koskaan!!", Mel huusi.

"Mitä? Et voi olla tosissasi. Rakastan sinua, kuuliko? RAKASTAN SINUA!! En halua erota sinusta", Asko sai sanottua paniikissa. Ei kai Mel jättäisi häntä nyt. Heillähän on kaksi lasta ja yhteinen koti...

"Etkö kuullut?!! En halua nähdä sinua enään IKINÄ!!! Sinulla on aamuun asti aikaa häipyä!! Äläkä edes harkitse meneväsi Susannan tai Aleksanterin huoneeseen!! Jos löydän sinut aamulla täältä, kutsun poliisit!!!", Mel meuhkasi.

"Mitä?! Enkö saa hyvästellä lapsiani? Olet kohtuuton", Asko vastusti.

"Häivy täältä. En halua nähdä sinua enää aamulla. Oikeastaan.. En halua nähdä sinua enää koskaan. Minä menen nyt nukkumaan ja kun herään, en halua nähdä sinusta vilaustakaan", Mel sanoi rauhallisesti. Hän oli jo kyllästynyt huutamiseen.

"Mut.. Mutta ei minulla ole paikkaa minne mennä", Asko sanoi.

"Mene sen ex-vaimosi luo", Mel sanoi ivallisesti ja paiskasi oven kiinni perässään.

"Mitä ihmettä minä oikein teen...?"

Hetken itkettyään, Asko lähti etsimään uutta elämää.

"Mahtavaa, on alkanut sataa. Päivä onkin ollut muuten niin ihana ja onnellinen. Ei tässä muuta, kun elämäni rakkaus vaan heittää minut pihalle ja vaatii eroa", Asko puhui yksinään sarkastiseen sävyyn. Muutama kyynel hiipi taas Askon silmäkulmaan, mutta sade peitti nekin alleen...

Ennen lähtöään, Asko kuitenkin ehti jättää Melille pienen lahjan ja kirjeen, jossa kertoo koko tarinan alusta lähtien.

Susanna oli herännyt äitinsä huutoon. Hän oli kaivanut sänkynsä alta tyhjän kirjan, johon aikoi nyt kirjoittaa päiväkirjaa.

"Rakas päiväkirja... Epäilen, että isä ei enään tule takaisin. En tiedä miten selviän siitä. Äitikin on varmasti surullinen ja juuri äsken kuulin oven paukahtavan kiinni..."

Susanna ajatteli asioita paljon ikäistään vanhemmalla tavalla. Eihän ero ole mikään pieni juttu, mutta eihän pikku tytönkään kuuluisi sellaisella vaivata mieltään.

Melánja ei saanut nukuttua juuri ollenkaan, niinpä hän meni hoitamaan Aleksanteria. Mel oli juuri antamassa Aleksanterille tuttipulloa, kun hän huomasi pöydällä paketin ja paketin alla kirjeen. Aleksanteri kuitenkin alkoi huutaa lattialla ja Mel antoi pullon taaperolle.

Mel meni hitaasti lähemmäs pakettia ja avasi tämän. Paketin sisällä oli suklaata.

"Hmh... Suklaallako se luulee minut lepyttävänsä"

Mel vei suklaarasian toiselle pöydälle ja istuutui lukemaan kirjettä.

"Rakas Melánja! Et tiedäkkään kuinka paljon rakastan sinua. Koko tämä sotku on pelkkää väärinkäsitystä. Anna on entinen vaimoni. Sillä ei ole enää merkitystä. Rakastan vain sinua. Tapasin Annan, kun olin ostamassa sinulle lahjaa hääpäivämme kunniaksi. Ajattelin, että olisit iloinen. Mietin ensin mitä ostaisin. Ja kun keksin sen, meni muutama tunti, ennen kuin löysin juuri täydellisen lahjan. Kun minä ja Anna erosimme, päätimme erota ystävinä. Emme ole pitäneet mitään yhteyttä pitkään aikaan, mutta jälleen näkeminen oli kuitenkin hauskaa. Älä ymmärrä tätä väärin. Vaikka ymmärtäisit tehneesi väärin, en aio enää palata. Et malttanut kuunnella asiaani, etkä näköjään luota minuun. En ikimaailmassa pettäisi sinua. Vaikka en palaakkaan, rakastan sinua aina... Rakkaudella Asko

Ps. Katso kirjeen taakse"

Mel katsoi kirjeen taakse ja näki sielä kauniin kaulakorun.

"Voi Asko.. Miksi olinkaan niin typerä...?"

***

Okei eli valmis. Mitä piditte. Oliko hyvä juonenkäänne vai olisitteko halunneet onnellisen lopun? Toivottavasti ei ole ainakaan hirveästi kirjoitusvirheitä. Kommenttia saa ja pitääkin jättää. Ensi osasta en vielä tiedä, mutta suunnitelmia ainakin on paljon. Ja pyydän anteeksi hirvittävää tekstin määrää. Sitä on minusta aivan liikaa, mutta eiköhän seuraavassa osassa ole jo vähemmän tekstiä.

Muuten... Haluaisitteko jonkun extran Askosta. Olen sellaista vähän suunnitellut, mutta päättäkää te. No eiköhän tämä turha saarnaus jo riitä. Siis niitä kommentteja toivon jokaiselta lukijalta. Hyviä ja huonoja.