Eli siis vihdoinkin uutta osaa pukkaa. Kokeilin tuollaista otsikkokuvaa, joten kertokaapas mielipiteenne siitä. Eli teenkö myöhempiinkin osiin jonkun kuvan alkuun. Vaihdoin myöskin tekstin tyyliä hieman. Toivottavasti ei häiritse. Ja nyt enempiä jaarittelematta päästän teiät lukemaan osaa...

***

Suski seisoi oven edessä miettien, mitä tekisi.

"Olen ollut jo niin kauan poissa. Haluaakohan kukaan minua takaisin", Suski mietti.

Hetken päästä hän kuitenkin päätti koputtaa oveen.

Asko heräsikin pieneen koputukseen ja kiiruhti ovelle. Suski oli peruuttanut hieman taakse päin ja katseli nyt hämmästynyttä isäänsä.

Asko käveli lähemmäs sanomatta vieläkään mitään.

"Anna anteeksi... En olisi saanut lähteä...", Suski nyyhkytti hiljaa.

Asko kaappasi Suskin syliinsä ja rutisti tätä lujasti.

"Ei haittaa. Mutta älä enää KOSKAAN lähde minnekkään tuolla tavalla", Asko sanoi, "Ihanaa, kun olet kotona. Ehdin jo luulla pahinta"

Suski oli vain hiljaa ja vastasi halaukseen.

Asko ojentautui irti Suskista ja katsoi tätä huolestuneena.

"Sinulla on varmasti ollut vaikeaa. Mene vain nukkumaan niin jutellaan lisää aamulla", Asko ehdotti.

Suski vain nyökkäsi hieman ja lähti hiljaisena kävelemään kohti huonettaan.

Suski käveli ajatuksissaan huoneeseensa ja vilkaisi nopeasti ympärilleen.

Suskin huomio kuitenkin kiinnittyi sängyssä nukkuvaan hahmoon. Alku hämmennyksestä selvittyään, hän tunnisti hahmon veljekseen, joka oli jostain syystä nukkumassa hänen sängyssään.

Suski käveli lähemmäs ja katseli hetken nukkuvaa Aleksanteria.

"Nuku hyvin, Alex", Suski kuiskasi ja poistui hiljaa huoneesta.

Suski meni Aleksanterin huoneeseen nukkumaan, sillä hän ei halunnut herättää veljeään.

"No, onneksi isä ei ollut kovin vihainen", Suski mietti kömpiessään peiton alle.

Suskin mennessä nukkumaan, Asko jäi vielä hämmentyneenä istumaan sohvalle tuijottaen tyhjyyteen. Hän ei vieläkään voinut uskoa Suskin paluuta todeksi. Niin kauan hän oli odottanut ja odottanut pahinta, mutta silti Suski tuli kotiin ehjänä.

***

Jälleen Aleksanteri heräsi aikaisin aamulla. Hän jäi hetkeksi istumaan ja miettimään sängyn reunalle.

"Ihan kuin Suski olisi palannut, mutta se oli varmaan taas uni", Hän mietti, "Niinkuin ennenkin"

Aleksanteri nousi ja puki vaatteet nopeasti päälleen. Niin kuin joka aamu, hän päätti mennä huoneeseensa leikkimään ja odottamaan muiden heräämistä.

Astuessaan huoneeseensa, Aleksanteri pysähtyi ja jäi tuijottamaan epäuskoisena sänkyynsä. Hän hieroi silmiään ja varmisti ettei nähnyt näkyjä. Ei, totta se oli. Suski oli palannut.

Aleksanteri käveli aivan sängyn viereen varmistaen vielä kerran, että se tosiaan oli Suski.

"Kyllä se on Suski"

Aleksanteri tökkäsi Suskia hellästi ja toivoi että tämä heräisi pian.

Suski havahtui hereille ja nousi sängyn reunalle istumaan väsyneenä. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi heti Aleksanterin.

Suski nousi ja petasi sängyn nopeasti. Heti kun hän kääntyi veljensä puoleen, tämä hyppäsi Suskin kaulaan.

"Heippa Alex", Suski sanoi hymyillen ja kietoi kätensä Aleksanterin ympärille.

Aleksanteri oli vain hiljaa ja rutisti Suskia.

"Mulla oli sua tosi kova ikävä", Aleksanteri sanoi viimein.

"Niin mullakin sua", Suski vastasi.

"Lupaathan, ettet lähde enää ikinä?", Aleksanteri kysyi.

"Lupaan", Suski sanoi ja katsoi hymyilevää veljeään, "Mutta, nyt menen käymään suihkussa"

"Okei, mutta mä vahdin sua", Aleksanteri sanoi ja naurahti.

Suski meni suihkuun ja mietti samalla kaikkea kokemaansa. Hän seisoi suihkussa pitkään ja halusi pestä kaikki kauheudet pois mielestään.

Aurinko oli jo noussut, kun Suski sammutti suihkun, vaihtoi vaatteet ja laittoi hiuksensa kuntoon.

Suski meni odottamaan aamupalaa pöydän ääreen, kun Manta saapui pilaamaan päivän.

"Mitä tuo täällä tekee?", Manta kysyi ilmeettömänä ja ääni vihaa huokuen.

"Mä taidan kuule asua täällä, ellet oo huomannu", kuului Suskin vastaus.

Asko toi aamiaisen pöytään ja Mantakin suostui viimein istumaan.

"Päätit sitten palata, juuri kun kaikki oli hyvin", Manta sanoi ärtyneenä.

"Hyvin? Minäpäs olenkin varmaan kuullut jotain väärin. Luulin, että kaikki paitsi sinä, etsitte minua", Suski vastasi.

"Aleksanteri! Sulje se televisio", Manta huudahti ennen kuin vastasi Suskille.

"Älä huuda veljelleni!", Suski älähti.

"Tytöt, rauhoittukaas nyt. Ja Aleksanteri, mene sinäkin syömään. Menen nyt töihin ja toivon, ettei kukaan katoa tai kuole sillä aikaa", Asko sanoi ja marssi ulos ovesta.

"Mitä tuo kuoleminen tarkoitti", Suski kysyi Mantalta edelleen vihaisena.

"No, ei sen väliä. Mitäpä se sinua kiinnostaisi", Manta sanoi ilkeästi, "Ja Aleksanteri! Se televisio"

Puhelin pärähti soimaan juuri kun Aleksanteri sammutti television ja hän ryntäsi vastaamaan.

"Haloo", Aleksanteri vastasi.

"Hei Alex! Jutta täällä. Kuulin, että Suski olisi kotona. Pyytäisitkö hänet puhelimeen?", kuului Jutan ääni puhelimesta.

"Joo, odota hetki", Aleksanteri vastasi nopeasti.

Aleksanteri meni keskeyttämään Suskin ja Mantan riitelyn ja käski Suskin puhelimeen.

"Jutta soitti. Hänellä on jotain asiaa", Aleksanteri sanoi.

Suski pomppasi tuolista ja meni puhelimeen.

"Hei Suski! Mahtavaa, että olet kotona", Jutta sanoi heti kun Suski sai luurin korvalleen.

"Juu juu, oliko sulla jotain asiaa", Suski sanoi iloisena.

"Joo, ajattelin vaan... Siis, jos vaan haluut...", Jutta änkytti.

"Rauhotu vähän ja sano sitten", Suski naurahti.

"Okei, siis lähtisitkö mun kanssa shoppailemaan", Jutta kysyi.

"No, mikä ettei. Nähdään kohta", Suski vastasi ja sulki puhelimen.

***

Pian taksi tulikin hakemaan Suskin ja vei tämän erään vaatekaupan eteen.

Jutta odottelikin kaupalla Suskia ja kaappasi tämän suureen halauksen.

"Älä ikinä enää katoa tuolla tavalla", Jutta sanoi esittäen vihaista.

"En. Se oli typerää ja tiedän sen", Suski vastasi.

"Et kai suuttunu mulle, kun katosit meiltä sillä tavalla?", Jutta kysyi.

"En tietenkään. Tai siis, olihan se aika... yllättävää, mutta en suuttunut", Suski sanoi.

"Muuten... Miks ihmeessä sulla on tollaset vaatteet?", Suski kysyi naurahtaen.

"Ai sä huomasin? Mä oon mun mummolla kylässä pari kuukautta ja se pakottaa pitämään 'hienoja' vaatteita. 'Eihän nuori tyttö voi näyttää siltä kuin olisi suoraan jostain ilotalosta tulossa'", Jutta kertoi nauraen.

"Okei, mutta nyt mennään kattomaan vähän uusia vaatteita", Suski naurahti.

Tytöt menivät sisälle kauppaan ja syöksyivät heti katselemaan vaatteita.

"Käyköhän sun mummo täällä ostoksilla", Suski kysyi nauraen ja näytti jotakin vaatetta.

"Voi olla", Jutta vastasi ja yhtyi nauruun.

Suski siirtyi toiselle rekille, kun Jutta huudahti "Hei, sun on aivan pakko kokeilla tota"

Niin Suski kokeili erästä asua ja Jutta toimi makutuomarina.

"Toi on aivan mahtava! Sun on pakko osataa toi", Jutta hihkui.

"Ei tekisi sullekaan pahaa hankkia jotain noitten riepujen tilalle, mutta oot oikeessa. Tää on ihan kiva", Suski sanoi.

"Joo, pilkaa vaan ihmistä joka ei mahda vaatteilleen mitään", Jutta sanoi muka loukkaantuneena.

Hetken kiertelyn jälkeen tytöt siirtyivät kassalle.

"Se tekisi 26,45$", Kassatyöntekijä sanoi tekopirteällä äänellä.

Suski ojensi rahat ja siirtyi Jutan kanssa kauemmas kassasta.

"Kuule Jutta... Mun on pakko kertoo jollekin, mut en todellakaan voi viel kertoo muille kun sulle", Suski aloitti.

"No, kerro vaan", Jutta sanoi.

"No... Siis... Mä oon raskaana", Suski sanoi hiljaa.

"Mitä?", Jutta sanoi hämmästyneenä.

"Niin, mä oon raskaana", Suski toisti.

"Jaa... Nyt mä tajusin. Sä melkein onnistuit huijaamaan mua", Jutta naurahti.

"Ei, en mä yritä huijata. Se on totta", Suski sanoi.

Jutta katsoi Suskia ilmeettömänä.

"Ootko sä nyt ihan tosissas?", Jutta varmisti.

"Näytänkö mä siltä, että huijaisin?", Suski kysyi ja laittoi käden puuskaan.

"No... Et", Jutta vastasi.

"Niin, totta se on", Suski sanoi.

"Eli sä saat vauvan... Kuka on isä? Millon aiot kertoo vanhemmilles?", Jutta kyseli.

"Isään en aio pitää enää yhteyttä", Suski sanoi surkeana, "Ja en kerro ainakaan vielä muille, kun sulle"

"No, mitä jos joku alkaa kysellä?", Jutta kysyi.

"En tiedä. Isälle kerron mahdollisimman pian. Äitiä en ole nähnytkään vähään aikaan, mutta kerron hänelle sitten kun on oikea aika", Suski sanoi.

"Okei... No, mun täytyy nyt mennä, mutta nähdään taas", Jutta vastasi hiljaa.

"Okei, nähdään", Suski sanoi.

Jutan lähdettyä Suski meni soittamaan taksin. Pian taksi tulikin ja vei Suskin kotiin.

***

Kotiin päästyään, Suski meni vaihtamaan vaatteet.

Vaihdettuaan vaatteet, Suski meni siivoamaan aamuiset lautaset Mantan jäljiltä.

"Typerä Manta... Kuvittelee olevansa jotenkin tärkeä..."

Kun Suski sai astiat tiskattua, Asko tuli töistä ja syöksyi suoraan halaamaan Suskia.

"Ihanaa, kun olet kotona", Asko sanoi.

"Mihinkäs minä täältä lähtisin?", Suski kysyi.

"No, muistan sen kerran liian hyvin, kun tulin töistä ja sinä olit kadonnut", Asko muistutti.

"Niin, mutta en tee sitä enää", Suski sanoi.

Asko vaihtoi nopeasti vaatteet ja alkoi tehdä ruokaa.

"Miksi se olet aina sinä joka tekee ruokaa?", Suski kysyi.

"En tiedä. Pidän ruoanlaitosta, eikä se Mantaa tunnu kiinnostavan, joten kaipa siksi", Asko vastasi.

"Okei, mitä ruokaa teet nyt", Suski kysyi.

"Samaa mitä tein silloinkin, kun tulitte Aleksanterin kanssa tänne ensimmäistä kertaa", Asko vastasi.

"Miksi?", Suski kysyi vielä.

"No, sovitaan vaikka, että paluusi kunniaksi", Asko sanoi ja jatkoi ruoanlaittoa.

Pian ruoka olikin valmista ja kaikki paitsi Aleksanteri kokoontuivat syömään.

"Kuulkaas... Olen miettinyt erästä asiaa", Asko aloitti.

"Niin rakas", Manta kysyi.

"Olen päättänyt, että me muutamme toiseen kaupunkiin", Asko sanoi.

"Todellako! Ihanaa, tästähän minä olen sinulle puhunut jo kauan. Hyvä, että suostuit siihen viimein", Manta hihkui.

"Niin, muutamme niin pian kun voimme. Olen kerännyt jo vähän säästöjä, joten voisimme odottaa vauvan syntymää ja muuttaa sitten", Asko sanoi.

"Mutta... Eihän me voida muuttaa", Suski sanoi.

"Miksei muka", Asko kysyi.

"No, meillä on koulut kesken. Meidän kaikki kaverit on täällä. Äiti on täällä", Suski sanoi.

"Et siis kertonut hänelle vielä", Manta sanoi ivallisesti.

"Älä puutu tähän", Asko sanoi.

"Kertonut mitä?", Suski kysyi.

"Sillä aikaa, kun olit kateissa... Poliisit olivat löytäneet äitisi kuolleena", Asko sanoi hiljaa.

"Kuolleena?", Suski varmisti.

Asko vain nyökkäsi ja jäi odottamaan Suskin reaktiota.

"Miksei minulle kerrottu aikaisemmin?", Suski sanoi vihaisena.

"Olet kokenut jo kovia, enkä halunnut satuttaa sinua enempää", Asko yritti rauhoitella Suskia.

"Ihan sama. Anna jo olla", Suski sanoi ja nousi tuolilta.

Hän juoksi huoneeseensa masentuneena ja jätti Askon ja Mantan istumaan pöydän ääreen.

***

Illalla Asko ja Manta olivat jälleen syömässä. Asko oli yrittänyt koko päivän rauhoitella Suskia ja selittää tälle tekojaan, mutta Suski oli vain hätistänyt tämän pois.

"Onkohan muutto sittenkään hyvä idea?", Asko kysyi Mantalta.

"On, on. Miksei olisi? Susanna on vain järkyttynyt äitinsä vuoksi. Hän unohtaa sen pian", Manta sanoi väliinpitämättömästi.

"Ehkä... No, mietitään sitä tarkemmin vauvan synnyttyä", Asko sanoi ja siihen keskustelu loppui.

Samaan aikaan, Suski oli kirjoittamassa päiväkirjaansa.

"Rakas päiväkirja. Elämäni on aivan sekaisin. Äiti on kuollut, olen raskaana, isä haluaa muuttaa, Manta on ottanut komennon talossa ja vaikka mitä. En tiedä miten selviän tästä eteenpäin ja jaksanko edes yrittää..."

 

***

Pyydän anteeksi mahdollista tönkköisyyttä. En millään meinannut keksiä mitään järkevää kirjoitettavaa. Olen sellaista perijä-äänestyksen tynkää suunnitellut ensi osan lopulle, mutta katsoo nyt.Nyt on ollut Aleksanterikin mukana jo vähän, mutta ensi osassa varmaan enemmän. Nyt toivoisin niitä kommentteja, myöskin te mahdolliset piilolukijat, jos teitä on.