Vihdoinkin sain tämänkin osan kirjoitettua. Näin uuden vuoden kunniaksi, päätin tehdä pienen muutoksen kuvien koon suhteen ja tästä lähtien kuvat ovat suurempia, kuin ennen. Osan nimi on hieman... epämääräinen, mutta liittyy kyllä osaan ihan oleellisella tavalla. Mitäs minä tässä nyt turhuuksia selittelen? Menkääpäs lukemaan...

***

Ella ja Aleksanteri olivat muuttaneet yhteen heti, kun olivat saavuttaneet täysi-ikäisyyden. Ihastus heidän välillään oli muuttunut jo rakkaudeksi ja he viettivätkin lähes kaiken aikansa kahdestaan.

Eräänä iltana Aleksanteri päätti toteuttaa pitkään suunnittelemansa yllätyksen ja järjestikin Ellalle romanttisen illallisen alakerran tyhjässä huoneessa.

"Ihanaa saada viettää romanttinen ilta kahdestaan", Ella sanoi hymyillen.

"Niin on", Aleksanteri vastasi.

"Mutta, oli minulla muitakin suunnitelmia tälle illalle", Aleksanteri lisäsi.

"Minkälaisia suunnitelmia? Lisää yllätyksiäkö?", Ella kysyi.

"Ehkä", Aleksanteri sanoi salaperäisesti.

Pian Aleksanteri alkoi kaivaa taskustaan jotakin ja Ella odotti kärsivällisenä aavistamatta ollenkaan mitä Aleksanteri taskustaan etsi.

Aleksanteri nosti pöydälle samettisen rasian. Ella ei vielä täysin ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta katsoi silti hymyillen kaunista rasiaa.

Kun Aleksanteri työsi rasiaa Ella kohti, tajusi Ellakin mitä oli tapahtumassa.

Ella otti rasian käteensä ja katsoi sitä uskomatta silmiään.

Viimein Ella avasi rasian samettisen kannen varovaisesti ja katseli kiiltävää timanttisormusta ihastellen.

"Ella Pihlava... Tuletko vaimokseni", Aleksanteri kysyi.

"Voi Aleksanteri... Totta kai tulen!", Ella sanoi, otti sormuksen rasiasta ja laittoi sen sormeensa liikkuttuneena.

Nuoripari siirsi pöydän ja tuolit seinän viereen. Täytyihän tanssimiselle saada tilaa.

"Täytyy varmaankin harjoitella jo häävalssia", Aleksanteri sanoi.

"Niin täytyy. Aloitan häiden suunnittelemisen jo heti huomenna, joten meille ei jää paljoa aikaa harjoittelulle", Ella vastasi.

"Keitä ajattelit kutsua?", Aleksanteri kysyi ja pyöräytti Ellaa tanssin lomassa.

"No... Ainakin siskosi. Ja tietysti äitini, jos hän vain pääsee", Ella kertoi.

"Olisikin mukava päästä tutustumaan perheeseesi", Aleksanteri sanoi.

"Odotan häitämme jo innolla. Niistä tulee varmasti kauneimmat häät ikinä", Aleksanteri sanoi ja suuteli Ellaa hellästi.

Ilta vierästi nopeasti tanssiessa ja häitä suunnitellessa.

Pian kello alkoikin jo näyttää suuria lukuja, mutta ei se vauhtia hidastanut.

"Pitäisiköhän meidän mennä jo nukkumaan?", Ella kysyi viimein.

"Kyllä varmaan. En edes tiedä miten paljon kello on", Aleksanteri vastasi.

Aleksanteri nosti Ellan yllättäen syliinsä ja Ella hihkaisi huvittuneena.

"Et kai aio kantaa minua yläkertaan asti? Siinähän on portaatkin välissä", Ella kauhisteli.

"Tottahan toki kannan", Aleksanteri naurahti.

"Et sitten varmasti pudota minua", Ella sanoi.

Viimein Aleksanteri ja Ella pääsivät huoneeseensa.

Ella kävi vielä pikaisesti vessassa ja vaihtoi pyjamaan ennen kuin kömpi sänkyyn.

"Et varmasti voinut vielä nukahtaa", Ella naurahti hiljaisella äänellä, mutta uskoi Aleksanterin nukkuvan, kun tämä ei vastannut mitään.

***

 

Seuraavana aamuna Asko oli syömässä aamupalaa, kun Aleksanteri heräsi ja tuli myös syömään.

"No oliko teillä hauska ilta?", Asko aloitti.

"Olihan meillä", Aleksanteri vastasi.

"Ella taisi suostua?", Asko kysyi.

"Tietysti. En epäillyt sitä hetkeäkään", Aleksanteri sanoi iloisena.

Pian Ellakin liittyi miesten seuraan.

"Huomenta", Ella huikkasi.

"Huomenta", kuului miesten suusta yhteen ääneen.

"No nyt kun olette kihloissakin, niin milloin ajattelitte hankkia lapsia?", Asko kysyi hetken kuluttua.

Ella näytti hieman hämmentyneeltä, eikä saanut sanaa suustaan.

"Emme pidä mitään kiirettä asian kanssa", Aleksanteri sanoi kiusaantuneena.

"Niin. Nyt ensimmäisenä suunnitelmissa on häät, joten lasten aika on sen jälkeen", Ella sai sanottua.

"Lapset kannattaa hankkia nuorena...", Asko jatkoi.

"Isä! Eikö sinun pitäisi lähteä töihinkin?", Aleksanteri kysyi.

"Voisit sinäkin etsiä töitä. Olen ainoa työssä käyvä tässä talossa ja pian sen ikäinen, että voisin jäädä eläkkeelle. Mistä sitten saamme rahaa", Asko sanoi.

"Selvä selvä. Etsin töitä, mutta mene nyt", Aleksanteri sanoi.

"Voisinhan minäkin mennä töihin, jos tarvitsee", Ella sanoi.

"Ei sinun tarvitse. Tiedän, että haluat olla kotona", Aleksanteri vastusteli.

***

 

Ella käytti lähes kaiken vapaa-aikansa häiden suunnitteluun. Hän selaili hää-lehtiä ja suunnitteli vieraslistaa. Lopulta Ella päätti kutsua vain läheisimmät sukulaiset. Hän ei halunnut liian suuria häitä, joissa olisi vieraina hirveästi puolituttuja.

 Ellasta ja Susannasta oli tullut todella hyviä ystäviä ja Susanna olikin korvaamaton apu häiden järjestelyssä.

"Kaikki alkaa olla valmiina. Ainoastaan mekko puuttuu enää", Ella sanoi.

"Tässä lähellä on eräs liike, joka myy kauniita häämekkoja. Mutta en usko, että hinnat sopivat budjettiimme", Susanna sanoi.

"Mistä ihmeestä minä sitten mekon saan?", Ella hätääntyi. Ei kaikki nyt tähän voisi kaatua.

"Hmm... Voisit käyttää äitini häämekkoa", Susanna keksi.

"Todellako?", Ella varmisti.

"Kyllä. Se on minulla jossain laatikossa. Voisin etsiä sen huomiseksi", Susanna hihkui.

"Mahtavaa", Ella iloitsi.

Ellan ja Aleksanterin hääpäivä koittikin nopeasti. Talon parveke oli koristeltu kauniiksi ja vieraat odottelivat jo seremonian alkamista. Aleksanteri seisoi vihkikaaren alla hermostuneena ja odotti Ellan saapumista.

Pian ovi avautuikin ja Ella asteli ulos Melánjan vanhassa häämekossa. Vähäiset vieraat kääntyivät katsomaan tulijaa.

Ella katseli vähäisiä vieraita. OIkeastaan kaikki vieraat olivat Ellalle kuin perhettä. Häntä harmitti hieman se, että hänen oikea perheensä ei ollut päässyt paikalle, mutta Ella ei antanut sen masentaa. Tämä olisi se ihana ilta, kun hän sitoutuisi viettämään loppu elämänsä rakastamansa miehen kanssa, eikä hän halunnut että sitä iltaa varjostaisi mikään tuhra.

Ella asteli rauhallisesti vihkikaaren alle Aleksanterin eteen.

"Olet todella kaunis", Aleksanteri sanoi.

"Kiitos. Sinäkin olet todella komea", Ella sanoi hymyillen.

Ja niin tilaisuus alkoi.

"Minä, Aleksanteri Kazakov, tahdon ottaa sinut, Ella Pihlavan, aviopuolisokseni ja rakastaa sinua niin myötä kuin vastoinkäymisissä", Aleksanteri aloitti.

"Minä, Ella Pihlava, tahdon ottaa sinut, Aleksanteri Kazakov, aviopuolisokseni ja rakastaa sinua niin myötä kuin vastoinkäymisissä", Ella sanoi.

Ensin Aleksanteri pujotti sormuksen Ellan vasempaan nimettömään...

...Ja sitten Ella pujotti sormuksen Aleksanterin vasempaan nimettömään. Sormusten vaihdon aikana vieraiden joukosta alkoi kuulua liikuttunutta nyyhkintää.

"Voitte suudella morsianta", Ella sanoi hymyillen.

Vieraiden nyyhkiminen vaihtui iloisiin taputuksiin Aleksanterin suudellessa Ellaa. Vaikka vihkiminen ei mennytkään ihan perinteisen kaavan mukaisesti, olivat Ella ja Aleksanteri onnellisia.

Varsinkin naisväki oli innoissaan ja jaksoi puhua tilaisuuden romanttisuudesta pitkälle yöhön.

 

Tilaisuuden päätyttyä Asko meni onnittelemaan poikaansa.

"Onnea. Toivottavasti avioliittonne kestää loppuun asti", Asko sanoi.

"Kiitos. Kyllä se kestää", Aleksanteri vastasi varmasti.

Ja täytyyhän sitä morsiantakin onnittella.

"Onnea sinullekin. Olet minulle jo melkein kuin oma tytär", Asko sanoi.

"Kiitos Asko", Ella vastasi.

Sitten olikin kakun leikkuun aika. Asko oli leiponut kakun Ellan pyynnöstä ja nyt nähtäisiin onnistuiko kakku.

"No mitä sano? Miltä maistuu?", Aleksanteri kysyi samalla kun tunki kakkua Ellan suuhun.

"Herkullista. Isäsi on hyvä tekemään kakkuja. Saisi opettaa minullekin", Ella vastasi saatuaan suunsa tyhjäksi.

"Sitten sinun varmaan täytyy pyytää oppitunteja häneltä", Aleksanteri sanoi.

Pian perhe kokoontui syömään kakkua ja juttelemaan kaikenlaisesta. Jostakin syystä Susanna ei koskenutkaan kakkuun, mutta se ei onneksi tunnelmaa latistanut.

Kakun syönnin jälkeen Susanna ilmoitti lähtevänsä ja onnitteli vielä Aleksanteria.

"Täytyy mennä kotiin katsomaan mitä siitä on jäljellä. Annoin Sergeille luvan kutsua pari kaveria, mutta siellä on varmasti ainakin kymmenen ylimääräistä", Susanna selitti.

"Ymmärrän. Oli mukava nähdä. Ja jos talo on ihan hajalla, niin täällä on aina tilaa parille ylimääräisellekin", Aleksanteri sanoi.

"En usko palaavani tänne enää ikinä, mutta onhan se hyvä tietää, että jossain on ainakin tilaa", Susanna vastasi.

"Tervetuloa vaan", Aleksanteri naurahti.

"Kiitos, mutta jätän väliin. Onnea vielä kerran", Susanna sanoi ja halasi veljeään.

Sitten olikin perinteisesti häävalssin aika.

"Suostuisiko kaunis neito tanssimaan kanssani?", Aleksanteri kysyi teatraalisesti.

"Tottahan toki höpsö", Ella vastasi naurahtaen.

"No miltä tuntuu olla rouva Kazakov?", Aleksanteri kysyi Ellalta tanssin lomassa.

"Ihanalta. Ja vielä ihanammalta tuntuu se, että saan elää koko loppu elämäni sinun kanssasi", Ella vastasi.

"No sitten saat tottua suuriin yllätyksiin", Aleksanteri sanoi ja suuteli Ellaa.

"Yllätyksethän vain piristävät arkea", Ella nauroi.

Tanssin jälkeen Aleksanteri päätti yllättää Ellan vielä kerran.

"Onnea kulta. Toivon, että pidät siitä", Aleksanteri sanoi ja ojensi lahjapaketin Ellalle.

"Annatko sinä minulle lahjan? Kiitos. Harmi vain, ettei minulla ole sinulle mitään annettavaa", Ella sanoi hämmästyneenä.

"Annoit minulle suuren lahjan vain menemällä kanssani naimisiin. Se riittää minulle", Aleksanteri vastasi.

Ella avasi paketin. Paketin sisältä paljastui kaulakoru, jonka kiinnittämisessä Aleksanteri auttoi hieman.

"Se sopii sinulle", Aleksanteri sanoi.

"Se on täydellinen. Kiitos todella paljon", Ella sanoi ja halasi miestään.

"Ei niin täydellinen kuin sinä", Aleksanteri vastasi.

"Kiitos, mutta eikö meidänkin pitäisi mennä jo nukkumaan? Asko ja Margaretakin menivät jo ajat sitten huoneisiinsa", Ella sanoi.

"Mennään vaan", Aleksanteri sanoi ja nosti Ellan syliinsä.

"Et kai tosissasi aio kantaa minua? Makuuhuoneemmehan on ihan tuossa seinän takana", Ella kysyi.

"Tietysti kannan. Eikö mies perinteisestikin kanna vaimonsa kynnyksen yli?", Aleksanteri kysyi.

"Kyllähän se niin taitaa olla", Ella vastasi naurahtaen.

Aleksanteri laski Ellan sängylle ja hääyö vietettiin perinteiseen tapaan.

***

Ja sitten niitä kommentteja toivoisin. Mikä osassa oli hyvää ja mikä huonoa? Tai sitten vaikka lempikuva tai muuta kommentoitavaa. Ihan mitä vain mieleenne mahtaakaan juolahtaa :)

Ja tietysti haluaisin kuulla mielipiteenne kuvien koosta.