Sainpas tämän osan jo ennen joulua tehtyä. Tällä kertaa osassa taitaa olla tasan 40 kuvaa, jos otsikkokuvaa ei lasketa mukaan. No, jos nyt päästäisin teidät lukemaan...

***

"No, mitäs sanot?", Aleksanteri kysyi toiveikkaana.

"No, kaipa minä voisin lähteä. Ei minulla muutakaan tekemistä ole", Ella vastasi.

"Todellako?", Aleksanteri kysyi hieman hämmästyneenä.

"Kyllä. Lähden treffeille kanssasi", Ella sanoi.

"Hienoa! Nähdään illalla", Aleksanteri sanoi iloisesti ja sulki puhelimen.

Illalla Ella ja Aleksanteri tapasivat eräässä ravintolassa. Aleksanteri tervehti ravintolan vastaanottovirkailijaa ja tämä ohjasi heidät pöytään.

Kun molemmat olivat päässeet istumaan, aloitti Ella keskustelun.

"Kiva, kun pyysit minut tänne", Ella sanoi iloisena.

"No, ajattelin että olisi mukava tutustua paremmin", Aleksanteri vastasi.

"Niin. Uskon, että meille tulee hauska ilta", Ella sanoi.

"Aivan varmasti", Aleksanteri vahvisti.

Pian tarjoilija saapuikin annosten kanssa.

"Olkaa hyvät ja nauttikaa ruoasta", tarjoilija sanoi nopeasti ja katosi paikalta.

"No, missä asuit ennen kuin muutit tänne?", Aleksanteri kysyi.

"Olen asunut koko ikäni täällä, mutta kävin vain eri koulua. En tiedä mistä kaikki ovat keksineet se, että olisin muka muuttanut jostain", Ella selitti.

"Okei. Minäkin luulin, että olet muuttanut jostakin", Aleksanteri naurahti.

"Mutta ei kai me aiottu koko iltaa jutella entisistä asuinpaikosta sun muusta turhasta? Minua ainakin kiinnostaisi tietää jotakin sinusta itsestäsi", Ella kysyi.

"Ei tietenkään. Kysy toki jos haluat tietää jotakin", Aleksanteri vastasi.

"Hmm... No harrastatko jotakin?", Ella keksi.

"En varsinaisesti. Soitan flyygeliä aina välillä", Aleksanteri kertoi.

"Todellako? Sävellätkö itse kappaleita?", Ella kysyi.

"Kyllä. Ja sävellän itsekin joitain kappaleita", Aleksanteri vastasi.

"Olisi mukava joskus päästä kuuntelemaan soittoasi", Ella sanoi.

"Voisit tulla käymään joku päivä, siis jos tahdot", Aleksanteri sanoi.

"Tulisin mielelläni", Ella vastasi hymyillen.

Ella ja Aleksanteri juttelivat vielä pitkään. Lopulta kello alkoi olla jo todella paljon ja nuoret päättivät lähteä kotia kohti.

Aleksanteri saattoi Ellan kotiin ja koko matkan he jatkoivat juttelua kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Kun he sitten pääsivät Ellan pihalle, jäi Aleksanteri vielä hetkeksi.

"No, ehkä minä tästä sitten viimeinkin lähden kotiin", Aleksanteri sanoi lopulta.

"Mene vain. Minulla olit todella mukava ilta ja toivon, että näemme vielä muulloinkin kuin koulussa", Ella sanoi.

"Minullakin oli hauskaa. Ja minusta voisimme viettää aikaa yhdessä vaikka joka päivä", Aleksanteri sanoi.

"Nähdään huomenna sitten", Ella sanoi ja kallisti päätään.

"Jep. Nähdään huomenna", Aleksanteri vastasi.

Pian Aleksanteri kuitenkin kaappasi Ellan halaukseen ja Ella vastasi siihen naurahtaen.

"Nähdään pian huomenna", Ella sanoi.

***

AIka kului nopeasti ja muutama kuukausi vierähti hujauksessa. Asko alkoi jo harmaantua ja vanhuus koputteli ovella.

Ella ja Aleksanteri jatkoivat treffailua ja viettivät lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä.

Ella melkein asui Kazakovien talossa, mutta silti nuoret eivät vielä seurustelleet.

Margaretastakin oli kasvanut oikein viehättävä nuori nainen, mutta vaaleanpunainen säilyi silti lempivärinä.

Margareta oli hurahtanut täysin rakkausromaaneihin ja lukikin näitä päivät pitkät.

Eräänä päivänä Ella ja Aleksanteri olivat jälleen 'treffeillä'. Eipä tällaisia tapaamisia enää treffeiksi voinut kutsua, sillä nuoret olivat jatkuvasti yhdessä.

"Kuule Ella... Olet todella ihana ja kaunis tyttö...", Aleksanteri aloitti.

"Oletko todella sitä mieltä?", Ella kysyi ujosti.

"Olen. Ja siksi haluaisin kysyä erästä asiaa", Aleksanteri sanoi.

"Kysy ihmeessä", Ella sanoi.

"No, tuota...", Aleksanteri aloitti.

"Ajattelin, että haluaisitko aloittaa seurustelun kanssani? Olemme olleet jo monta kuukautta tavallaan yhdessä, niin eikö olisi aika aloittaa ihan oikea seurustelu?", Aleksanteri kysyi.

"Oletko tosissasi?", Ella kysyi vakavana.

"Eikö vastaus ole itsestään selvä?", Ella sanoi jo iloisemmin.

"Minusta se olisi hyvä ajatus. Olisimme sitten ihan virallisesti yhdessä", Ella hihkaisi iloisesti.

"Ehdin jo pelästyä, että tyrmäisit ajatuksen täysin", Aleksanteri sanoi ja halasi Ellaa.

"Olet ihan höpsö. Enhän minä sellaista tekisi", Ella sanoi.

Aleksanteri painautui vielä lähemmäs Ellaa, eikä Ella vastustellut.

Ja viimein pari suuteli ensisuudelmansa.

Pian Ella kuitenkin vetäytyi kauemmas ja kikatti hämmästyneenä.

"Ei kai tuo haitannut?", Aleksanteri varmisti.

"Ei tietenkään. Hämmästyin vain vähän", Ella sanoi.

"Se taisi olla tämän päivän huipennus", Ella hihkaisi.

"Niin taisi tosiaan olla", Aleksanteri vastasi naurahtaen.

Ja pian nuoripari olikin onnensa kukkuloilla. He eivät enää nähneet muuta kuin toisensa.

Loppu illan Ella ja Aleksanteri viettivätkin liimaantuneina toisiinsa.

 

***

Siinä se nyt oli. Aikalailla Ella ja Aleksanteri painoitteinen, mutta eipä se varmaan haittaa. Seuraavan osan ilmestymisessä ei pitäisi mennä kovin kauaa, mutta se nähdään sitten... Ja kommentteja saa tietysti antaa :D