Eli taas uutta osaa. Hirveä tahti, mutta kun intoa riittää. Tämä osa pomppii ehkä hieman, mutta ei voi mitään. Osa menee aika nopeaan tahtiin, mutta toivottavasti ei haittaa. Mutta nyt pidemmittä puheitta osaan...
***
Oli kulunut muutama kuukausi Melin ja Askon ensitreffeistä. He olivat muuttaneet yhteen ja koska Askolla oli aika paljon rahaa, he olivat muuttaneet uuteen taloon. He olivat päässeet vasta illalla perille uuteen taloonsa, jossa heidän yhteinen elämänsä voisi alkaa.
"Olemmeko varmasti oikeassa osoitteessa? Sanoit hankkineesi meille upean talon. Sano ettemme jousu asumaan täällä", Mel sanoi epätoivoisesti.
"No siltä vaikuttaa, että tämä on uusi kotimme. Minua on huijattu todella pahasti. Esitteessä talo oli aivan erilainen", Asko sanoi ja odotti Melánjan reaktiota. Mel ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan tuijotti Askoa hämillään.
"Mutta älä huolestu, minulla on sinulle toinenkin yllätys", Asko sanoi iloisesti.
"Todellako?", Mel sanoi toiveikkaana.
"Kyllä. Melánja Kazakov, rakastan sinua. Tulisitko vaimokseni?", Asko sanoi ja polvistui Melin eteen.
"Ei! En todellakaan tule! Minäkin rakastan sinua, mutta luuletko tosiaan, että pelkkä sormus muuttaisi sen tosi asian, että asumme hirveässä mörskässä. Katso nyt, ei tuo ole koti. Se on laho ja ruostunut romukasa!", Mel huusi ja torjui Askon.
"Ei tuota voi kyllä kodiksi sanoa, mutta voimme yrittää kunnostaa sitä", Asko sanoi
"Älä luulekkaan, että voisin elää tuossa mörskässä päivääkään!", Mel huusi.
(Tässä talon alakerta sisältä)
(Ja tässä vielä yläkerta)
"Minä menen nukkumaan koin syömään sänkyyn, joka on täynnä loisia, jos täällä edes on sellaista", Mel mumisi surullisena.
Asko teki hieman iltapalaa, vaikkakin ilman Melánjaa. "Tämän piti olla yhteisen tulevaisuutemme alku, mutta tämän johdosta taidamme erota. Miten saisin Melin rauhoittumaan?", Asko mietiskeli ruokaa laittaessaan.
Asko keksi ostaa viimeisillä rahoilla peilin. "Mel ilahtuu varmasti, kun näkee vähän väriä harmaassa talossa.", Asko ajatteli.
Sillä aikaa, Mel oli nukkumassa ja uneksi kauniista kartanosta, jossa hän joskus vielä asuisi.
Niimpä Askokin hiippaili nukkumaan. "Ihan hiljaa, ettei Mel herää. Hän varmaan passitta minut heti pihalle, jos huomaa", Asko ajatteli.
Mel heräsi kuitenkin ja oli jo lähdössä, kun Asko pysäytti hänet. "Kulta, etkö voisi antaa anteeksi?", Asko sanoi anovasti.
"En", Mel vastasi tiukasti.
"Anteeksi, kun menin niin helposti lankaan. Tästä lähtien kysyn aina ensin sinulta. Ja anteeksi se kosiminen. Kyllähän minä sinua rakastan, mutta olihan se typerää siinä tilanteessa.", Asko sanoi katuvasti.
"No... Ehkä voin harkita anteeksi antoa", Mel sanoi hiljaa.
"Selvä. Muuta en kai voi vaatiakkaan. Tulisitko alakertaan. Minulla on yllätys", Asko sanoi.
"Hmph... Taas yllätys. No... Selvä, minä tulen", Mel sanoi ja lähti Askon kanssa alakertaan.
"Tämä se on", Asko sanoi.
"Oi, Hieno peili. Se oli varmasti kallis", Mel sanoi jo hieman leppyneenä.
"Ei niin kallis, ettet ansaitsisi sitä", Asko sanoi salaperäisesti.
"Oi, anteeksi kun olin niin tyly sinulle. Teithän sinä kuitenkin parhaasi", Mel sanoi hyvmyillen.
"Kiitos kulta. Mutta nyt sinulla on varmaan jo nälkä, kun et syönyt iltapalaa. Minäpä teen meille vähän purtavaa", Asko sanoi.
"Kiitos Asko. Olet niin ymmärtäväinen... Ja ihana", Mel sanoi hymyillen kauniisti.
Mel vaihtoi vaatteet ja meni syömään Askon tekemiä räiskäleitä. "Kuule... Olen miettinyt sitä remonttia. Minusta se olisi hyvä idea. Saisimme talosta oman näköisemme.", Mel sanoi.
"Mahtavaa. Remonttiin menee kyllä paljon aikaa ja rahaa, mutta eiköhän se onnistu", Asko sanoi.
"No aloitetaan sitten heti, kun saadaan rahaa", Mel sanoi
Kun auriko oli noussut, Mel hyppäsi Askon syliin.
"Kulta, arvaa mitä tehdään tänään?", Mel kysyi arvoituksellisesti.
"No, kerro ihmeessä", Asko sanoi iloisena.
"Me lähdemme vaate ostoksille", Mel sanoi ja veti Askon perässää ulos.
Pian nuori parimme saapui pienen vaate kaupan eteen.
"Mene sinä vain katselemaan paikkoja, niin minä voin ostaa vaatteet", Mel sanoi intoa purskuen.
"Selvä, sinähän se niistä vaatteista tiedät", Asko vastasi tyytyväisenä, kun ei joutunut katselemaan vaatteita montaa tuntia.
Vaatteet oli pian ostettu ja Asko päätti viedä Melin läheiseen puistoon.
"Tämä muistuttaa ensitreffeistämme", Mel sanoi hiljaa.
"Niin. Siksi toinkin sinut tänne", Asko kuiskasi.
"Minä niin rakastan sinua", Asko sanoi suudellessaan Meliä.
"Niin minäkin sinua", Mel vastasi.
Myöhemmin meno äityi hieman villimmäksi.
Myöhemmin illalla Asko kosi Meliä taas ja tällä kertaa Mel suostui.
"Melánja Kazakov, Ty vyĭdeshʹ za menya (=Tuletko vaimokseni) ", Asko kysyi
"Milloinkas sinä opettelit venäjää? Da, ya vyĭdu za tebya (=Kyllä, tulen vaimoksesi) Olin typerä kun en suostunut ensimmäisellä kerralla. ", Mel sanoi ja itki onnesta.
"Minä niin rakastan sinua", Mel sanoi itkun seasta ja hyppäsi Askon kaulaan.
"Niin minäkin sinua. Ja muuten, opettelin sanomaan tuon silloin, kun tapasin sinut ensi kertaa.", Asko sanoi.
Illalla Mel ja Asko makoilivat sängyssä.
"Mitäs sanoisit, jos hankkisimme lapsen?", Asko kysyi.
"Oi, se olisi ihanaa, mutta meidän sukumme tapana on, ettei petipuuhia ennen avioliittoa", Mel sanoi.
"No sittenhän meidän täytyy mennä naimisiin", Asko vastasi ja meni nukkumaan. Mel valvoi vielä hetken ja meni sitten nukkumaan.
Muutaman viikon kuluttua aamuyöllä, Mel ja Asko päättivät mennä naimisiin.
"Olet todella kaunis", Asko sanoi ihaillen.
"Kiitos", Mel sanoi jännittyneenä. Hänen edessään seisoisi unelmien mies ja kohta Asko olisi kokonaan hänen.
"Melánja, tahdotko ottaa minut mieheksesi?", Asko kysyi.
"YA hochu, chtoby. Tarkoittaa ´´tahdon´´", Mel vastasi.
Ja niin Melánja pujotti sormuksen Askon sormeen...
...Ja sitten Asko pujotti sormuksen Melin sormeen.
Ja sitten "Voitte suudella morsianta"
Ja tässä vielä lähempää tuore aviopari...
***
Juu eli siinä se nyt oli. Olisin voinut jatkaa vielä pidempään, mutta tähän oli hyvä lopettaa. Nopeasti tuli tämäkin osa. Muistakaas kommentoida...
Kommentit